Kenelle Jeesus uhrattiin kristittyjen mukaan?
Kristinuskon perusta on tyhjä. Kristittyjen mukaan Jeesus uhrattiin ”siksi että”, mutta kenelle? Eikö kannattaisi myöntää, että kristinuskon maaginen uhraamiseen liittyvä perusta on yhtä surkea kuin se hevonen, joka yritti nousta omaan satulaansa.
Sinänsä täysin loogista. Uskohan ei koskaan voi rakentua millekään järkevälle perustalle. Mitä sekavampi, sitä parempi, jotta uskossa voi olla täydellinen.
Uskonnon fraaseilla ihmiset ohjelmoidaan uskomaan ihan mihin tahansa. Samoin poliittisilla fraaseilla. Mihin tuo perustuu? Siihen, että ihmiset ovat laumaeläimiä. Tuohon ihmisten laumavaistoon perustuu myös rasismi.
Laumaeläinten jumalanpalvelukset ovat ylipäällikö(ide)n nuoleskelua. Sieltä se opitaan. Pomoa on nuoleskeltava, byrokraatteja on nuoleskeltava, politiikkoja on nuoleskeltava, julkkiksia on nuoleskeltava.
Jumalanpalvelusten nuoleskelussa on kyse maagisesta kosketuksesta. Rukous on yksi maagisen kosketuksen muoto ja perustuu vahvasti itsesuggestioon. Myös julkkisten palvonnan taustalla onmaagisen kosketuksen saaminen. Voisi jopa väittää, että julkkiksien palvonta perustuu uskonnon aiheuttamaan henkiseen rappeutumiseen.
”Kristinusko perustuu kertakaikkiseen uhriin Jeesuksessa, ja siksi muita uhraustapoja on pyritty estämään. Nykyisin länsimaissa on kuitenkin jäljellä joitain vanhoja uhriperinteiden jäänteitä. Haudoille tuodut kynttilät ja kukat ovat jäänteitä uhritoimituksista ja hautalahjoista. Ne on annettu uskotulle yliluonnolliselle taholle, vainajan sielulle. Ortodoksit saattavat tuoda haudoille ruokaa.” (Wiki)
Kristinusko on primitiivisempi uskonto kuin monet muut ja luterilaisten uskontunnustus on puhdasta primitiivistä magiaa.
Että kannattaako niille antropologian raporttien ”primitiivisille” ihmisille naureskella?
Siis kenelle? Teatterista löytyy vain yksi rooli tuohon, Perkele. Kristittyjen Jumala kävi kauppaa ”ikuisesta elämästä”. Islamista tämä puuttuu, jalostuneempi uskonto siis.
Mitä Lauri tahdot tällä sanoa? Ei ihan täysin avautunut tällä kertaa. Pitäisikö suutarin pysyä lestissään ja Lauri Gröhnin käsitellä sellaisia asioita, joissa on oikeasti vahva? Tämä aihepiiri ei taida kuulua joukkoon… : )
Ilmoita asiaton viesti
Kristinusko kaikkinensa on ohjelmoinut ihmiset niin syvään, että irtiotto (tekstin ”avautuminen”) ei käy helposti.
Ilmoita asiaton viesti
Koetko Lauri, että maailmassasi saattaa olla vastaavanlaisia ”jumalolentoja”, joiden olemassaoloon et itse ole vielä herännyt?
Ilmoita asiaton viesti
Voi toki olla näinkin. Kiitän kuitenkin mahdollista Luojaani siitä, että olen saanut syntyä juuri ja nimenomaan kristinuskon vaikutuspiiriin. Esimerkiksi Islamin vaikutuspiirissä kirjoittelisimme tällaisia pian päätämme lyhyempinä. Paitsi siis tietysti kristinuskosta, juutalaisuudesta etc. : )
Ilmoita asiaton viesti
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, vapahtaja.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Jeesus herätti monet juutalaiset joista tuli Messiaanisia juutalaisia Eli Jeesuksen seuraajia. Kristityt taas pitävät Paavalia paljon suuremmassa arvossa kuin Jeesusta. Eli mielestäni Jeesus kuoli omien seuraajien puolesta ei muiden…jos näin rumasti saa sanoa.
En usko, että on erikseen hyvä ja paha vaan jokaisessa meistä on hyvää ja pahaa, silloin ollaan balanssissa.
Kirjoitus ei ihan avautunut, mutta kysymys oli hyvä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Messias-ajatus on juutalaisten alunperin. Messias kuuluu vain juutalaisille ja hänen tehtävänsä on tuoda rauha Israeliin, ja poistaa kansansa häväistus kaikesta maasta.
Se on sama tänäpäivänä kuin kaksituhatta vuotta sittenkin. Messias ei ole vielä tullut. Jeesus ei pystynyt tuomaan rauhaa, päinvastoin, Roomalaiset hävittivät Jerusalemin temppeleineen ja Jeesuksen seuraajat yrittivät hävittää koko kansan kahdentuhannen vuoden vainoissa.
Kristittyjen jumala-kuva ei ole juutalaisten Jumala, juutalaisuuden Jumala ei tuomitse ketään iänkaikkiseen helvettiin, ei ole koskaan tuominnut.
Pelastus on siis juutalaisista, jos niin haluaa.
Juutalaiset ovat eläneet kristittyjen pelossa ja kristityt helvetin pelossa, molemmat on helppo poistaa, jos niin haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Jumala käski Aabrahamia uhraamaan poikansa Iisakin, hän ei pyytänyt tätä uhraamaan ”jollekulle”. Tuo ajatus jollekulle uhraamisesta on toki myös absurdi aivan yhtä lailla kuin ajatus uhraamisesta uhraamisen itsensä vuoksi. Uhraaminen jollekulle on ”vain” taikauskoa. Jos joku uhraa ”jollekulle”, hän odottaa vastapalvelusta tai rangaistukselta välttymistä. Uhraus olisi siinä mielessä suojeluraha.
Mutta aabrahamilainen jumala on perverssimpi. Hän ei kaipaa itse uhria; hän ei konsumoi sitä. Jumala ei tarvitse uhria, mutta siitä huolimatta odottaa, että ihmiset uhraavat. (On huomattavaa, että Mooseksen lain alaisuudessa ihmiset konsumoivat uhrin ja jumala ”tarvitsi” uhrista vain veren.)
Kirjoitin jo aiemmin, että aabrahamilainen jumala on sadisti ja hän odottaa ihmisten olevan masokisteja, mutta jumala on myös itsekin masokisti, koska hän rankaisee itse itseään uhraamalla poikansa. Koska kristinuskossa ei ole ketään, jolle uhrata, myös jumala itse uhraa rakastamansa asiat, koska syvällä sen filosofiassa moraalisuus ja ”ihmisen” ideaali voidaan saavuttaa vain kärsimyksen kautta.
Onko siinä järkeä? Ei tietenkään. Mutta siinä sisäinen koherenssi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itsekin joskus miettinyt, että onko Jumala niin verenhimoinen, että jos hän ei saa syntisten verta, niin sitten synnittömän. Tällainen ei oikein mätshää Jumalan armollisuuden kanssa.
Lisäksi olen ihmetellyt, että miksi Jeesus huusi ristillä riippuessaan: ”Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Miten niit ”hylkäsit”? Kyllähän Raamatun ja kirkon oppien mukaan Jeesus oli täysin tietoinen tilanteen agendasta?
(Kerrotaan muuten, että kun ristin edessä seisoskelevat opetuslapset peljästyivät jalopeuraa ristin takana, Jeesus lohdutti heitä sanomalla: ”Se on täytetty!”. Ne jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen.)
Ilmoita asiaton viesti
” Kenelle Jeesus uhrattiin ”
Voidaan kysyä myös; Kenelle juutalaisia uhrattiin, eikö juuri Jeesukselle,
kristittyjen jumalalle, joka vaati kostoa kuolemastaan ja jolle on uhrattu miljoonia ja taas miljoonia juutalaisia.
Ristiretkien aikaan ihmiset uskoivat että tappamalla juutalaisen sai synnit anteeksi ja iänkaikkisen elämän. Paavin kirkko antoi synninpäästön jo etukäteen kaikille jotka lähtivät ristiretkille, ryöstämään ja tappaamaan Lähi-itään.
Ilmoita asiaton viesti
Onko sinulla mitään muuta identiteettiä, kuin että joku juutalainen on kärsinyt jossain päin maailmaa vaikka kukaan ei ollut kuulemassa?
Sama pätee edelleen. Koska mitään jeesusta ei ole olemassa, sille ei voi uhrata. Ristiretkellä tapettu juutalainen ei myöskään ole ”uhri” sanan mystisessä tarkoituksessa. Jotta se olisi uhri, sen täytyisi olla uhraajan omistuksessa ja sen täytyisi olla tälle arvokas.
Sen sijaan mitä juutalaisten tappamisessa uhrataan, on tappajan oma inhimillisyys ja ego. Rand kirjoittaa että vuosisatojen ajan (altruistisen) moraalin kannattajat ovat kironneet ihmisen, Maan ja olemassaolon; että ihmiset ovat olleet liian heikkoja liian *itsekkäitä* vuodattamaan kaiken sen veren, joka tarvitaan tämän ”moraali”koodin täydellistämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Suihkonen
Kun puu kaatuu metsassä, kuuluuko siitä rysähdys jos kukaan ei ole kuulemassa.
Väitän että kuuluu.
Muinoin arvot määritteli kirkko ja juutalaisella oli arvo, hänen surmaamisellaan sai synnit anteeksi, aivan kuten roomalaisten surmaamalla jeesuksen verellä, mutta se ei riittänyt.
Syyhän oli uuden uskonnon maailmanvalloituksesta ja edellisen hävittämisestä juurineen, eli kirkon syöttämästä idoelogiasta, vallankäytöstä ja tappamisen pyhittämisestä.
Mielenkintoista siinä on se, että juutalaiset eivät kuolleet vaan Israel on noussut kolmantena päivänä ( kolmannella vuosituhannella) ylös.
Jeesustarina on ikäänkuin esikuvallinen….ehkä
En yhdy siihen filosofiaan että rikoksen rangaistus on rikos itse.
Ilmoita asiaton viesti
Ensiksikin toivoisin sinun kasvavan pois uhristatuksesta. Et voi olla uhri edustuksellisesti. Toisekseen juutalaisilla ei ole mitään erityisasemaa maailmanhistoriassa, jossa kenelläkään ihmisellä ei ollut ihmisoikeuksia. Yksilön oikeudet on ymmärretty aivan eri paikoissa ja eri aikoina. Uhriudessa vellominen syö pohjan ajatukselta, että sinulla olisi ihmisoikeudet.
Ilmoita asiaton viesti
”Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle väärien tekojensa sovitukseksi tai jumalien kiittämiseksi.”
”Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan jättäminen, hajottaminen, tappaminen, upottaminen, pudottaminen tai polttaminen. Uhratun asian täytyy tavallaan kadota ihmisten maailmasta ja lakata olemasta hyödyksi ihmisille, että se voisi tulla jumalan maailmaan ja olla jumalan hyödyksi.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uhraaminen
Ilmoita asiaton viesti
Monissa uskonnoissa on wikipediassa kuvattu toimitus, mutta onko kristinuskossa? Ei ole. Kristinusko on ”kehittynyt” juutalaisuudesta, sekoittunut babylonialaisten uskontojen kanssa ja ottanut sitten aimo annoksen platonismia ja gnostilaisuutta.
Niin kauan kun ei ole olemassa kirjoitettua materiaalia primitiivisten uskontojen harjoittajilta, ei voida pitää varmana tietona uhraamiseen liittyvää ajatusmallia uhrattavan kappaleen tai ”arvon” siirtymisestä todellisen ja yliluonnollisen maailman välillä.
Oleellista on *reaalimaailmassa* tapahtuva arvon menetys. Kristinusko ei kerro mitään siitä, päätyykö kyseinen arvo yliluonnolliseen maailmaan, mutta kaikki ”tieto” jumalan olemuksesta kertoo meille, että hän ei sitä kaikkivaltiaana tarvitse.
Juutalaisuudessa on jo varhaiset sielu/ruumis-dikotomian piirteet. Sielu on jumalan domainissa, ruumis maan päällä. Kun juutalainen uhrasi kyyhkysen tai lampaan, jumala vaati tästä ”elämän/sielun”, joka sijaitsi veressä tai joka oli kiinni tässä todellisuudessa veren välityksellä. Uhraajalle jäi jäljelle ruho, jonka hän söi.
Kuitenkaan tässä uhrauksen muodossa ihminen ei luovuttanut jumalalle mitään *omaa* arvoa — elämä/sielu oli lähtökohtaisesti jo jumalan domainissa, mutta se kiinnittyi materiaaliseen todellisuuteen veren kautta.
Mitä ”pidemmällä” Platon-Kant -linjalla ollaan, sitä merkityksekkäämpää on uhrauksen aikaansaama *menetys* reaalimaailmassa. Uhraus täydellistyy jälkikantilaisessa altruismissa siinä, että uhrin vastaanottaja (esim. lahjoitus tai aika) on maksimaalisen vastenmielinen antajalle, että uhraaja ei saa mitään hyötyä tässä eikä tulevassa elämässä. Uhraus tehdään itsensä vuoksi.
Mihinkään uhrauskäsitykseen ei kuitenkaan ole rationaalista perustetta. Niistä on turha etsiä järkeä — ainoastaan koherenssia.
Ilmoita asiaton viesti
“ylipäällikö(ide)n nuoleskelua. Sieltä se opitaan”
Itse väitän, että usko ylijumalalliseen auktoriteettiin on jo sisäänkasvatettu ihmiseen paljon ennen kuin hän ensimmäisen kerran itse astuu kirkon ovesta sisään.
Joissakin kulttuureissa väkivaltainen pakottaminen on luonnollinen osa lapsen kasvatusta. Tällä tavalla kasvanut lapsi ei voi elää muunlaisessa valtiossa kuin diktatoorisesti hallitussa.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatus ihmisten muuttamisesta synnittömiksi ihmisuhrin avulla on täysin psykoottinen ja maaginen.
Kersantti Steinerin sanoin: ”Jos jumala on olemassa, hän on hullu sadisti”.
Ilmoita asiaton viesti
”ihmisten muuttamisesta synnittömiksi ihmisuhrin avulla”
Pseudolätinää… eihän tästä ole kyse, vaan siitä, ettei synnistä seuraa helvettiä, jos uskot ko. ainoan uhrauksen uhrin ylösnousemukseen ja siis selvinneen ilman ikuista kuolemaa ja haluat olla samasta hengestä osallinen.
Pitää joskus näitä kaikkein typerimpiä sammakoita jahdata, ettei lukijoille jää ihan kummallisia ajatuksia kristinuskosta. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Jumala tekee sadistisia hirmutekoja ja niihin pitää vielä uskoa, jotta saisi palkinnon???
Kalvinistit taitavat nähdä asian vähän eri tavalla. Rikas pääsee taivaaseen.
Ilmoita asiaton viesti