KVASITIETOYHTEISKUNTA Ei tullut tietoyhteiskuntaa. Tuli markkinointihöpöinen tietoistettu yhteiskunta.

Suomen teknologiapolitiikka, 2 versiota

5.10.2017 Tiede- ja innovaationeuvosto:  

Suomi 2030: Vetovoimaisin ja osaavin kokeilu- ja innovaatioympäristö 
Suomi on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa elämisen laatu ja yrittämisen mahdollisuudet ovat maailman huippua.
Suomen hyvinvointi, kestävä kasvu ja kilpailukyky perustuvat korkeaan osaamiseen, sivistykseen, luovuuteen, avoimuuteen, luottamukseen, korkeaan tuottavuuteen, muuntautumiskykyyn ja ennakkoluulottomaan kokeiluja hyödyntävään uudistamiseen.
Haluamme oppia uutta, arvostamme osaamista sen eri muodoissaan ja hyödynnämme sitä tehokkaasti elinkeinoelämässä ja muussa yhteiskunnassa. Luomme pitkäjänteisesti vahvaa osaamispohjaa. Tartumme oikea-aikaisesti megatrendien kuten digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksiin ja muutostarpeisiin. Tuotamme ratkaisuja globaaleihin ongelmiin ja vastaamme kansainväliseen kysyntään.
Suomen julkinen ja yksityinen sektori panostavat yhdessä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan neljä prosenttia bruttokansantuotteesta vaikuttavasti ja tuloksekkaasti. Nämä investoinnit parantavat osaltaan ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia. Vahvuutemme on yhdessä tekeminen kotimaassa ja kansainvälisesti.

 

31.5.2010 Lauri Gröhn:

1) kansallista strategiaa ja Tekesin strategiaa ei voi kehittää samassa prosessissa. Tekesin strategia voidaan tehdä vasta kansallisen jälkeen.
2) Tekes on yritysten ja tutkimuslaitosten asiakas, joka ostaa projekteja. Tekesin puhe asiakkaistaan on käsitteellistä roskaa.
3) pieni maa ei voi olla "edelläkävijä", yritykset kyllä
4) puhe kasvuyrityksistä on harhaista, koska esim. USA:n kotimarkkinat ovat satakertaiset Suomeen verrattuna. Pienten yritysten kannalta EU ei sta juttua.ole kotimarkkinat.
5) verkottumisen toimii pienessä maassa vain "hyvä veli" -mielessä, joten se ei oikeasti voi toimia kuin rajoitetusti .
6) pienessä maassa ei voi teknologiastrategiassa edetä top down, vaan bottom up niistä yritysten ja tutkimuslaitosten hankkeista, jotka serendipiteettisesti putkahtavat esiin...

PS.

Kommmenteissa pari nostalgista juttuani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Olen ihan samaa mieltä Laurin kanssa. Järki käteen.

Pienen Metayliopiston puitteissa olen yrittänyt edistää noita jaloja periaatteita, joita yläosassa tuodaan esille:

"Suomen hyvinvointi, kestävä kasvu ja kilpailukyky perustuvat korkeaan osaamiseen, sivistykseen, luovuuteen, avoimuuteen, luottamukseen, korkeaan tuottavuuteen, muuntautumiskykyyn ja ennakkoluulottomaan kokeiluja hyödyntävään uudistamiseen.
Haluamme oppia uutta, arvostamme osaamista sen eri muodoissaan ja hyödynnämme sitä tehokkaasti elinkeinoelämässä ja muussa yhteiskunnassa. Luomme pitkäjänteisesti vahvaa osaamispohjaa. Tartumme oikea-aikaisesti megatrendien kuten digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksiin ja muutostarpeisiin."

Haen kumppaneita "bottom-up" löytämään yhteisen sävelen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tuo teksti on juhlapuhetasoa eikä johda mihinkään eikä tuo joukko pysty realisoimaan touhua reaalimaailmaan. Teksti olisi sitä paitsi voitu kirjoittaa jo 80-luvulla .

Lauri Gröhn
Viimeinen pyhä lehmä
Verkkolehti LIVE! 30.11.1998

Olipa kerran ktm:stä lohkaistu Organisaatio, jonka tehtävänä oli ostaa teknologiaprojekteja yrityksiltä ja tutkimuslaitoksilta kansan parhaan edistämiseksi. Organisaatio oli hyvä asiakas tuotekehittelijöille ja tutkijoille. Organisaation teknologit ostivat alkuvuosina projekteja muutamalla sadalla miljoonalla, amyöhemmin kahdella miljardilla ostaen noin 3/4 tarjotuista yritysprojekteista. Imagotutkimukset osoittivat, että Organisaatio oli pidetty asiakas ja tarkastusviraston arvio osoitti, että vaurautta ja työpaikkoja syntyy. Arvio perustui tosin vain projektien myyjien arvioihin.

Eniten mainetta Organisaatio saavutti ostamillaan teknologiaohjelmilla, joissa saman ongelman kanssa painivat tutkijat ensi kertaa kohtasivat toisensa tai yrityksen tuotekehittelijt tapasivat ensi kertaa eläessään oikeita tutkijoita. Kävi myös ilmi, että EU:kin osti projekteja, mutta ei ulkopuolisilta mailta. Mutta ei hätää: Organisaatio ryhtyi toimimaan vara-EU:na ja osti osuuksia EU:n projekteista ja olisi siis siinäkin oikein hyvä asiakas suomalaisille yrityksille ja etenkin tutkimuslaitoksille.

Ja Euroopan tanssilattiat kutsuivat: Eurekan puitteissa eri maiden yritykset yhdistivät projektejaan ja Organisaation pojat toimivat naimapuuhien puhemiehinÄ. Alakokoisille yrityksille ei kuitenkaan jaettu ehkäisyvälineitä, vaikka olisi ollut tarpeen. Olihan organisaatiossa muutakin kansainvälistä toimintaa: monien miljoonien kustannuksin kierrätettiin eri maihin teollisuussihteereitä, joiden tehtävänä pääasiassa oli toimia yritysten matkojen järjestelijäinä ja esiliinoina.

Organisaation kylkeen oli sijoitettu joukko konsultteja, mutta niistä ei ollut paljon vaivaa Organisaation päätehtävän kannalta. Ensimmäinen konsulttijohtaja oli aikaisemmin toiminut vain vuoden koulutuskonsulttina ja seuraajankin yrityskokemus rajoittui yhteen vuoteen, joten lähes puolen sadan konsultin aika kului mukavasti erilaisissa puuhasteluissa ilman todellista kehittymistä. Nykyisin tuo joukko työskentelee eri TE-keskuksissa. Mielenkiintoista on, että kun 80-luvulla teknologit eivät saaneet konsultoida ja konsultit eivät saaneet ostaa projekteja, 90-luvulla myös teknologit rupesivat konsultoimaan ja konsultit rupesivat ostamaan projekteja. Mikä ennen oli kiellettyä, siitä tuli hyve. Olisi tuossa vanha kunnon Orwellin ihmetellyt.

Vuosikymmenen alussa Organisaatio uurasti tulosjohtamisen kanssa. Organisaation poikia oli aina harmittanut se, että muut saivat tehdä luovaa työtä ja Organisaatio vain osteli projekteja. Mutta tulostavoitteiden sorvailussa saattoikin sitten mainiosti yltää luoviin saavutuksiin. Tässä yksi niistä: "Tulostavoitteena on teknologiapolitiikka, joka hyödyntää teknologian tarjoamia tarkoituksenmukaisia mahdollisuuksia siten, että Suomessa on tarkoituksenmukainen teknologiarahoitus, asianmukaiset puitteet ja edellytykset kv. teknologiayhteistyölle ja teknologianäkökohdat otetaan tarkoituksenmukaisesti huomioon aluetoiminnassa."

Yksi tutkija syötti tuon "tekeskan" tekoälyohjelmaansa, mutta prosessori joutui ikuiseen luuppiin. Kadunmies olisi ilmaissut saman seuraavasti: "Tulostavoitteena on aikaansaada toimiva teknologian infrastruktuuri". Mikä taas kulloinkin on "toimivaa", sitä ei tiedä kukaan, koska innovaatioiden taloustiede on vielä lapsenkengissä.

Myös organisoinnissa innovoitiin. Rakennettiin matriisiorganisaatio, jossa jokaisella oli teknologiaesimies ja linjaesimies. Saattoi olla niin, että henkilöllä ja tämän linjaesimiehellä oli sama teknologiaesimies. Luonnollisesti teknologiaesimies oli se, jota piti kuunnella. Perinteiseen tapaan perustettiin myös kymmenittäin erilaisia työryhmiä, joten oululainen teknologi saattoi joskus käydä kolmekin kertaa viikossa pääkaupungissa. Matkailu avartaa.

Insinöörijohto ihastui sittemmin transaktioanalyysiin, koska se tarjosi suorastaan helpon ja kaavamaisen tavan hoitaa ihmissuhteita. Mitäpä siitä, että oppi perustui Freudin hylättyihin oppeihin ja Penfieldin hylättyyn teoriaan "muistinauhoituksista".

Onneksi tulostavoitteet eivät pahasti haitanneet Organisaation työskentelyä, koska elettiin maassa, jossa maagisilla mantroilla voi tehdä ihmeitä. Yksi maaginen taikasana oli "tutkimusrahoitus 2,9 prosenttiin BKT:stä". Ja rahoitus sojotti yläspäin niin jotta. Budjettirahojen määrähän oli todellisuudessa Organisaation ainoa onnistumisen mittari.

Toinen maaginen taikasana oli "tietoyhteiskunta". Alkujaan multimedian kansallisiksi kuluiksi arvioitiin peräti 700 miljoonaa markkaa. Onneksi Kansallinen multimediaohjelma supistui kymmenesosaan tuosta, mutta saivathan Nokia, ICL, Sanoma, Aamulehti, MTV, YLE, Helsinki Media, TPY, HPY ja Tele myydyksi projektejaan Organisaatiolle. Me saimme niillä rahoilla MTV:n suositut Internet-sivut ja muuta suurenmoista. Pienten yritysten projektit pääsivät rahanjaolle vain jos saivat vähintään kaksi noista isoista yrityksistä mukaansa projektiinsa.

Kolmas maaginen taikasana oli hitek-vienti. Kuitenkin sattui olemaan niin, että lähes koko hitekin vientipotin jakoivat Nokia, ICL ja ABB, joiden tuotekehityksestä Organisaation osuus taas oli mitätön. Mutta Organisaation kalvoilla vientikäyrät aina herättivät ihastuneita kommentteja. Lisäksi yli 80% suurista yrityksistä olisi tehnyt projektinsa ilman Organisaation tukeakin eli rahat siirtyivät suoraan alimmalle riville.

Organisaation hallinto oli perinteiseen tapaan huolellisesti harkittu. Ktm:n teollisuusneuvos valvoi touhua. Tosin Organisaation johtokunnan puheenjohtaja oli tuo neuvoksen esimiehen esimies. Organisaation uudeksi pääpomoksi valittiin sittemmin juuri tuo neuvos ja kaikki sujui entiseen malliin. Uusi kansainvälinen arviointikin oli osoittanut, että hyvin menee. Haastatteluissa kylläkin unohdettiin kysyä pk-yrittäjien mielipiteitä. Suoritetun kirjallisen kyselyn perusteella voitiin rahasäkin nyörien vartijoille julistaa: puolen miljoonan T&K-investoinnilla saadaan viisi uutta työpaikkaa. Menoa ei haitannut, että tuo oli taaskin vain projektien myyjien mielipiteistä johdettu "fakta".

Tuota Organisaatiota ei kaiketi tarvita enää. Isoilta yrityksiltä ei pitäisi ostaa projekteja, koska rahoilla ei ole vaikutusta itse projekteihin. Myykööt edelleen projektejaan EU:lle, silloin kun lisäarvoa on odotettavissa. Pienet yritykset voidaan hoitaa alueellisesti sikäli kuin tarpeen. Tutkimuslaitokset voisivat saada rahansa ilman Organisaation kautta kierrättämistäkin. Teknologiaohjelmat on mahdollista hoitaa tutkimuslaitosten puitteissa ja teknologianohjelmien kylkiäisinä rahoitettuihin kriteerivammaisiin yrityshankkeisiin ei pitäisi tuhlata penniäkään. Kansainvälinen koordinaatio voidaan hyvin hoitaa ktm:n puitteissa, etenkin kun uusi kansliapäällikkä panee pyörät muutenkin pyörimään, luulen.

Lisätietoja Organisaatiosta:

Guillame H., Zegveld W.: The Technology Development Centre of Finland, Tekes.
(An International Evaluation, KTM 5/1995)

Guy K., Stroyan J.: Digital Media in Finland, Evaluation Report
(Tekes Technology Programme Report 12/98)

Julkaistu:
Lauri Gröhn
Viimeinen pyhä lehmä
Verkkolehti LIVE! 30.11.1998

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ote ministerille vuonna 1985 kirjoittamastani puheesta

Tietotekniikan kouluopetuksen perusteluksi ei riitä, että laaja ATK-opetus estää yhteiskunnan avainpaikat itselleen kaappaavan tietokone-eliitin syntymisen, Ajatuksessa on hieman sama sävy kuin kuvitelmassa, että rikkaruohojen haittojen torjumiseksi tulisi kaikille lapsille opettaa torjunta—ainekemiaa. Rikkaruohojen tunnistaminen voisi kylläkin olla hyödyllinen taito.

Tietotekniikan kouluopetuksen perusteluksi ei myöskään riitä tietokonepelkojen poistaminen. Työelämän pelot aiheutuvat muutostilanteista. Ihmisten muutossietoisuutta voidaan kehittää aloittamalla lasten turvallisuudentunteen ja itsetunnon kehittämisestä. Kehittääkö tietotekniikan kouluopetus yleistä muutossietoisuutta vai kangistaako se asenteita entisestään?

Teollisuuskin kannattaa tietotekniikan kouluopetuksen laajentamista, jotta nykyisen kaltaisia resurssiongelmia ei enää olisi 1990—luvun loppupuolella. Mitä ongelmia tästä voi seurata? Koulussa opitaan ehkä vääriä tottumuksia, Opettajilla ei ole tuntumaa esimerkiksi ohjelmistotyöhön, opetuksen painotukset voivat olla virheellisiä. Kouluopetus vaikuttaa kuitenkin uran valintaan ja jatkokoulutukseen saattaa hakeutua persoonallisuudeltaan väärän tyyppisiä nuoria, Vaikka eräät teollisuuden edustajatkin vannovat tietokonenerojen hyödyllisyyden nimeen, on kuitenkin tosiasia, että ohjelmistotyössä tarvitaan prosentin verran neroutta ja 99 prosenttia asiantuntevaa työtä.

Eräät tahot ovat julkisuudessa esittäneet näkemyksiä, että joka kodissa olisi hyvä olla mikro, jonka koulimista nuorista sitten tulee tietotekniikan ammattilaisia. Todellisuus on toisennäköistä. Jo nyt on tietojenkäsittelyn opettajilla korkeakouluissa kokemuksia mikronuorista, jotka ylvästelevät taidoillaan ensimmäiseen välikokeeseen saakka. Tällöin kupla puhkeaa, seuraa joko uusi aloitus vaikean poisoppimisen prosessin kautta tai alan vaihto.

Mitä hyödyllistä kouluissa voisi sitten opettaa, mikä tukisi tietotekniikan hallintaa työelämässä? Voisi opettaa enemmän fysiikkaa mallintamisen oppimiseksi, historiaa suurien linjojen havaitsemiseksi, virkkausta kärsivällisyyden lisäämiseksi, lentopalloa ryhmätyön oppimiseksi, konekirjoitusta kymmensormijärjestelmän hallitsemiseksi.

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Voisit Lauri siirtyä hiljalleen 2000-luvulle...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mikä tuossa ei päde nykymaailmassa?

PS. Montako vuotta sinulla on yrityskokemusta kun näin säikähdit?

Leppälahti: Tänään uutisoitiin ensimmäisen kerran tulevista YT-neuvotteluista ja mahdollista irtisanomisista uudessa Business Finlandissa (TT 28.5.).
...
Lauri Gröhn
28.5.2018 16:51
Tekesin ongelmana on aikojen alusta ollut ohut tai olematon yrityskokemus. Eunukit rakastelun asiantuntjoina...

Jukka Leppälahti
28.5.2018 17:05
Suurimmalla osalla Entisen Tekesin asiantuntijoista oli yritystausta! Mutta ei yritystausta silti tee hyvää innovaatioasiantuntijaa..ja blogin aihe ei tätä kosketellut, joten pysy asiassa.

Lauri Gröhn
28.5.2018 17:11
Päinvastoin. Ne joilla alle viiden vuoden yrityskokemus voidaan heittää pois. Montako jää?

Jukka Leppälahti
28.5.2018 17:19
Kun et pysy blogin asiassa, laitan sinut jäähylle.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Täkeekö tämä vielä Tekesissä:

Tekesin palkat 47% suoritusperusteisia:

Tekesin pääjohtajan Veli-Pekka Saarnivaaran mukaan Tekesiläisen palkasta 47% suoritusperusteista. Kysymys kuluu, kannustaako tuo rahoittamaan lyhyen tähtäyksen pienen riskin hankkeista vaiko riskipitoisia hitaasti eteneviä hankkeita? Perinteisesti byrokraateille tulos on ollut samaa kuin paljon rahoitusvaltuuksia. Kun edelliset kytketään yhteen, on lopputulos arvattavissa. Hankkeiden laatu ja tuloksellisuus jäänevät sivuseikaksi, etenkin kun tulokset nähtävissä 5-10 vuoden kuluttua. Asiakkaiden tulokset ovat lähinnä vitsi, sillä tulokset ovat pääsääntöisesti toiveita. Ja viimekädessähän Tekes on itse projekteja tarjoavien yritysten asiakas. LG 2010

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Miuuten, tuon avauksessa siteeratun Tiede- ja innovaationeuvoston höpötekstin lanseerasivat

Puheenjohtaja
pääministeri Juha Sipilä

Varapuheenjohtajat
opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen
elinkeinoministeri Mika Lintilä

Jäsenet
puolustusministeri Jussi Niinistö
akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen, Turun yliopisto
partner Ilkka Kivimäki, Inventure Oy
rehtori Liisa Laakso, Tampereen yliopisto
teknologiajohtaja Jyrki Ovaska, UPM Oyj
toimitusjohtaja Antti Vasara, VTT Oy

Pysyvät asiantuntijat
valtiosihteeri Paula Lehtomäki, valtioneuvoston kanslia
kansliapäällikkö Jari Gustafsson, työ- ja elinkeinoministeri
kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, opetus- ja kulttuuriministeriö
pääjohtaja Heikki Mannila, Suomen Akatemia
pääjohtaja Pekka Soini,

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Pitäisi olla ensin tiedepolitiikka - ja sitten vasta ja sen pohjalta tekonologiapolitiikka.

Pitäisi esimerkiksi tietää, mitä tiede on - ja mitä se ei ole.

Suomen "Akatemia" esimeriksi EI OLE TIETEEN ORGANISAATIO.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/innova...

" keskiviikko, 3. lokakuu 2012

Innovaatiopuheripuli pysäytti innovaatiot?

Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuulehti Aikalainen 7/2012 tarkastelee kriittisesti 2000-luvun "innovaatio-politiikkaa" otsikolla "Paljon puhetta ja vähän keksintöjä" todeten 2000-luvun "keksintö" olleen innovaatiopuhe ilman innovaatioita:

http://aikalainen.uta.fi/2012/05/08/paljon-puhetta...

" Paljon puhetta, vähän keksintöjä

toukokuu 8, 2012 - Yhteiskunta

Merkittävimmät suomalaiset keksinnöt on tehty kauan ennen nykyistä innovaatio-puheen aikakautta. 2000-luvun Suomi ei ole saanut aikaan laajasti vaikuttavia keksintöjä.

Arvio nykypäivän Suomen heikosta kekseliäisyydestä perustuu Aikalaisen vertailuun, jossa oli mukana kolme eri listausta Suomen historian suurimmista keksinnöistä.

Olennainen havainto on se, että merkittäviä innovaatioita ei ole tehty sen jälkeen, kun innovaatioita alettiin väkipakolla tuottaa.

... "

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kiitokset mielenkiintoisista linkeistä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Pistän tuo yhden vielä erikseen näkyviin tekniikan näkökulmasta:

" Otanpa itsekin vastakseni, teknisten tieteiden näkökulmasta, tuon Ilkka Armisen artikkelin Aamulehdestä 14. 02. 2005, johon yhteiskuntatieteiden näkökulmasta jo vastasivat Helsingin yliopiston Toiminnan tutkimuksen ja kehittävän työntutkimuksen laitoksen professorit tässä:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/167274

Aamulehti 14.02.2005

Alakerta

I(lkka) A(rminen):” Tuleeko tieteestä kauppatavaraa?

Perinteisesti tiede on haluttu nähdä pyyteettömänä totuuden tavoitteluna. Se on kuvattu avoimeksi, universaaliksi ja intressittömäksi. ”

RK: Arminen ei MÄÄRITTELE, mitähän tieteellä tarkoittaa.

Jotakin vain sellaista, mikä ”on nähty” noin, ja ”sitä on kuvattu” näin.

Hän toisin sanoen jättää ´tieteen´ käsitteen, ”TUTKIMUSKOHTEENSA”!, JONKUN MUUN MÄÄRITELTÄVÄKSI, mutta kenen, ja miten, siitä hän vaikenee.

Kun hän siis kirjoittaa ”tieteestä”, me emme tarkasti ottaen tiedä, mitä hän tarkoittaa.

Eikä hän tiedä sitä välttämättä itsekään.

IA: ”Viime aikoina tieteen on kuitenkin nähty muuttuneen toimeksiantoihin pohjautuvak- si, tuloksiltaan ei-julkiseksi, käytännöiltään eriytyneeksi ja toimintamalliltaan ylhäältä ohjatuksi. Uutta muotoa John Ziman on kutsunut post-akateemiseksi tutkimukseksi. ”

RK: Perinteisen määritelmän mukaan ´tiede´, tieteellinen tieto, on MÄÄRITELMÄLLI- SESTI objektiivista, julkista, kriittistä ja kumuloituvaa, ainakin näitä.

Perinteiseen määritelmään nähden Arminen siis tulee sanoneeksi, että

”viime aikoina tiede on muutunut joksikin muuksi kuin tieteeksi”!

Ja juuri näin monin paikoin aivan epäilemättä todella onkin asin laita. Kyllä "sokeakin kana" JOSKUS jyvän löytää! :-)

IA: ” Akateemisen vapauden tilalle on tullut ulkopuoliseen sopimusrahoitukseen tukeu-tuva tiedeyrittäjyys.Myös suomalaisissa yliopistoissa yhä suurempi osa tutkimuksesta tehdään ulkopuolisella, ei-julkisella rahoituksella. ”

RK: Rahoitusmuoto ei sinänsä tee tieteestä ”epätiedettä”, erityisesti jos on valistunut yksityinen sponsorirahoittaja, joka hyötyy nimenomaan sen tuotetvan tiedon LEVIÄMI- SESTÄ eikä sen PANTTAAMISESTA (vain itselleen, mihin ei perustutkimuksessa voida edes suostua, ainakaan ”virallisesti”).

Mutta jonkin uuden tieteellisen tiedon tuottamisesta, ongelman ratkaisemisesta, jota kukaan muu ei ole ennen ratkaissut (eikä ehkä asettanutkaan) EI VOI TEHDÄ ”RAKENNUSURAKKAA” fuskaamatta, sillä tieteessä ongelman ratkaisu MÄÄRITELMÄLLISESTI EI OLE TIEDOSSA ongelmaan tartuttaessa!

Jos se on jo silloin tiedossa, vaikka vain varmasti toteutuvana mahdollisuutenakin, tie- tona, joka VARMASTI löytyy esimerkiksi jostakin tiedostoista tai jokin kaava ratkaise- malla, niin kyseessä on jokin muu ilmiö kuin tiede itse. Se voi olla esimerkiksi tekninen (ym.) laskenta, tietojournalismi tai kirjastonhoito, joita kaikkia myös yliopistoissa tehdään, mutta jotka eivät ole tiedettä itseään. Eikä NIITÄ VARTEN tarvita välttämättä YLIOPISTOA.

IA: ” Sopimusrahoitteisen tutkimuksen tavoite ei ole tuottaa avoimesti levitettävää, yleispätevää tietoa, vaan ratkaista rajattuja, sopimusehdoissa määriteltyjä, toimeksi- antajaa hyödyttäviä tutkimusongelmia. Toimeksiannot kampeavat tutkijat kammioistaan avokonttoreihin,osaksi muuta tuotantoprosessia. ”

RK: Tämä ei tarkoita tiedettä, vaan esimerkiksi teknistä, kaupallista, hoidollista tai sosiaalista suunnittelua! Jos se tapahtuu BISNESpohjalta YLIOPISTOSSA, niin se ”yliopisto” TAATUSTI PANTTAA EIKÄ LEVITÄ sitä tietoa, joille nuo myytävät ratkaisut perustuvat!

Teknisiä tieteitä koskien tuossa on tarkasti ottaen kyseessä TUTKIMUSINSINÖÖRIN toiminta, joka ratkaisee millaisella fysikaalisella jne. keinolla asetttu tekninen ongelma ratkaistaan. Tutkimusinsinööri (research engineer, inzhenjer-izledovatelj) ratkaisee teknisen ratkaisun SISÄLLÖN. Hän EI OLE teknisen tieteenalan tieteellinen tutkija, ”tekninen tieteilijä”, joka selvittää, millaiset objektiiviset lainalaisuudet minkäkin tyyppi- sessä teknisessä kohteessa todella objektiivisesti ovat olemassa ja miten vaikuttaen siihen, mitä suunnitelmiemme tuloksena todella syntyy ja mitä ei (vaikkakin hän on ja yleensä aiheellisesti huomattavastikin paremmin palkattu henkilö),vaan hän on nimen- omaan SUUNNITTELIJA, tuotekehittäjä, (yleensä kaupallisen) tuotantoprosessin tärkeä lenkki.

Ja YLEENSÄ sitä hommaa meidän järjestelmässämme tehdään FIRMOISSA EIKÄ ylipistoissa! Mutta kyllä sitä yliopistoissakin tehdään, ja se pitää myös siellä osata, joskaan ei kaikkien, eikä mikään ”maailmanmestari” tarvitse YLIOPISTOLLA olla, enempikin sitä pitää olla siellä yksityisessä firmassa TUOSSA SUHTEESSA, jos sen markkinat ovat globaalit.

Kun tutkimusinsinööritoiminnassa ongelma nousee markkinoilta tai polliittisilta päättä- jiltä, ja sen ratkaisemiseksi raavitaan esiin sopivat tarvittavat luonnon jne. ilmiöt ja lain- alaisuudet, joita hyödyttäen tekninen ongelma ratkaistaan, niin teknisten niin kuin mui- denkin tieteenalojen perustukimuksessa ongelma on TIEDOLLINEN, tieteellinen siis, "tieto tietämättömyydestä", ja se nousee esiin uusien kohteiden teknisessä suunnitte- lussa sellaisena teknisenä ongelmana, jonka oikeaksi ratkaisemiseksi ei tarvittavaa tietoa ilmiöiden objektiivista yhteyksistä ole riittävästi olemassa (tai olemassa oleva tieto ei pidä riittävällä tarkkuudella paikkaansa).

Perustukimuksessa edetään kokeellisesti tai teoreettisesti TODISTETUSTA FAKTAS- TA TOISEEN tavallisesti niin kauan kuin relevattia tietoa syntyy, jättäen ensin alkuun sovellutukset niille, jotka ne luultavimmin parhaiten osaavat, eli edellä mainituille tutkimusinsinööreille.

Ja tuollaisella perustutkimuksella luodaan kilpalukykyynkin se varsinainen kärki, jota muut eivät eivät ainakaan toistaiseksi osaa, ja joka tekee muiden ratkaisuista (toki ”omistakin”, ja aikaisemman tiedon jostakin ”sektorista”) VANHENTUNEITA, syrjäyttää ne mahdollistamillaan uusilla ratkaisuilla.

Tässä suhteessa perustutkimuksen merkitys sen kun kasvaa vaan eikä missään tapauksessa vähene, kuten toht. Arminen luulee (kun osaa niin huonosti sitä tieteensosiologiaa). :-)

Perustutkijan yliopistolla PITÄÄ olla TUTKIMASSAAN AIHEESSA ”maailmanmestari”, muuten hän tekee turhahkoa työtä. (Tosin kaikilla on hiukan eri tutkimusaihe, joten se ei ole niin kauhean tyrmäävä vaatimus kuin äkkiseltään vaikuttaisi…)

Muita insinööritehtävätyyppejä kuin tutkimusinsinööri ovat sitten rakenneinsinööri eli konstruktööri, joka määrää teknisen ratkaisun lopullisen yksityikohtaisen MUODON, ja valmistusinsinööri eli tekonologi, joka määrää, miten suunnitelman mukainen tuote valmistetaan.

Kun Yksityisen Firman oma tutkimusinsinööri soittaa ”Armisen Yksityisen Teknillisen Yliopiston” asianomaiselle laitokselle, ja sopii yhteistyöpalaverista kannaltaan ongel- mallisen teknistieteellisen asiakokonaisuuden erikoisasiantuntijan kanssa, niin pöy- dän toiselle puolelle ei ehkä tulekaan uusinta tietoa tuottanut ja sitä innokkaasti sovel- lettavaksi tarjoava (jos se vain suinkin käy) teknisen tieteen perustukija, vaan valtion raskaasti subventoiman ja omille suunnitelmilleen automaattisesti ”TIETEEN GLORI- AN” (niihin "tavallisiin” kuten siihen toiveikkaaseen asiakkaaseen verrattuna) saava KILPAILEVAN SUUNNITELUTOIMISTON mustasukkaisesti kaikkea taloudellisesti potentiaalisesti tuottoisaa tietoaan PANTTAAVA kilpaileva suunnitteluinsinööri!

IA: ” *- Nojatuolista tuotantoketjuun -*

Zimanin kuvaus on kärjistys,mutta se nostaa esiin tutkimusmaailman monimuotoisuu- den ja sen ristipaineet. Suuriin organisaatioihin, massiiviseen rahoitukseen ja eriytynei- siin tutkimusaloihin nojaava tiede eroaa nojatuolitieteestä, jossa tutkija odotti ilmestyksenomaista uutta ideaa. ”

RK: Muut porvarilliset (ja feodaaliset) sosiologit (anteeksi vaan, poliittiset porvarit, ei varsinaisesti ollut tarkoitus loukata…) ennen Armista ehkä ovatkin ”istuneet nojatuolis- sa ja odottaneet ilmestyksen omaista ideaa” (vaikkapa mitä sotapropagandaksi kelpaavaa naapurimaasta ehkä saattaisi vielä löytyä…), mutta muilla aloilla tuollaista ”tieteenteonmallia” ei kyllä ole varmaan koskaan sosiologisesti havaittu, filosofiaa ehkä lukuun ottamatta…

IA: ” Monimutkaiseen organisaatioon perustuvaa tutkimusta onkin parempi ajatella tuotantoketjuna, johon osallistuu innovaattoreita, vakiinnuttajia, soveltajia ja popularisoijia.

Tutkimusohjelman menestys edellyttää kaikilta osiltaan toimivaa tuotantoketjua. ”

RK: Arminen ilmeisesti tarkoittaa, että kunhan noita löytyy, niin ”se on sitten sitä tietettä!”

Noin vain ei ole. Sosiologit ovat havainneet, että kaikkia noita asennoitumistyypejä esiintyy esimerkiksi uskonlahkoissa, poliittisissa kuppikunnissa, gangsterijengeissä, urheiluseuroissa, teatteriryhmissä, rokkibändeissä ja tietysti vähän kaikessa tuotannossa, ei vain tieteellisen tiedon. Eikä se tee noista muista ”tietettä”.

Professori Armisen tiedot vain eivät ole ihan ajan tasalla kaikkein viimeaikaisimmasta ja edistyneimmästä sosiologisestakaan tutkimuksesta…:-)

IA: ”Hyvä esimerkki tieteen onnistuneesta tuotteistamisesta on kehittävä työntutkimus, jonka laitos Helsingin yliopistossa on toistuvasti valittu yhdeksi Suomen Akatemian huippuyksiköistä. ”

RK: Tähän asiakokonaisuuteen en sitten kommentoi mitään,koska kyseisen laitoksen johto siihen vastasi (linkki), eikä meikäläisellä yhteiskuntatieteiden pelkkänä harrasta- jana ole vähäisintäkään kompetenssia arvostella todellisten asiantuntijoiden näkemystä.

Asiantuntijat painottavat teoriaperustan fundamentaalista merkitystä, ja juuri sen teo- riaperustan kanssahan perustutkimus määritelmällisesti askartelee (joskin sovelletun alan perustukimuskohde rajautuu toisin kuin yleisen psykologian, ja soveltavan tutkimusotteen osuus painottuu).

Arminen vastasi aamulehdessä 1.3., että ”Jatkaessaan tieteen tuotteistamisesta käy- tyä keskustelua professorit Engeström,Miettinen ja Virkkunen muistuttavat, että tut-kimus pohjautuu aina teoriaan (Al 25.2.). Kehittävän työntutkimuksen tekee kuitenkin kiinnostavaksi muu kuin sen perustana oleva 1920-luvun neuvostomarxismi. ”

Arminen ei sanallakaan kuitenkaan kerro, mikä tässä asiassa olisi yht´äkkiä tehnyt ”20-luvun neuvostomarximin” ”epäkiinnostavaksi”!

Armisen varsinainen ”neronlaimaus” sisältyy seuraavaan:

IA: ” *- Onko se enää uuden keksimistä? -*

Tuotteena tieteellinen tutkimus on ASIAKKAALLE toimitettava HYÖDYKE, jonka sisältö ja käyttötarkoitus ovat ennalta määriteltävissä. ”

Jumalauta, ”sosiopuoskari” Arminen! Sitä TIETEELLINEN TUTKIMUS NIMENOMAISESTI JA MÄÄRITELMÄLLISESTI EI OLE!

Jos tulos on ENNALTA TARKALLEEN TIEDOSSA, niin kyseessä NIMENOMAAN EI OLE TIETEELLINEN TUTKIMUS, UUDEN tiedon tuottaminen!

Ja TIETEEN "ASIAKAS" on KOKO MAAILMA,

Kun kerran KUKIN TIETEELLINEN TIETO KEKSITÄÄN VAIN KERRAN (periaattees- sa, ja tähän pitää pyrkiä, ettei jo keksittyä pyörää keksitä uudelleen joka paikassa vaan tehdään jotakin hyödyllistä)!

ESIMERKIKSI MINÄ EN OSALTANI OLE TUOTTANUT OBJEKTIIVISIA MALLEJA VAIN JONKUN YHDEN MAKSAVAN ASIAKKAAN, FIRMAN TAI EDES VALTION KÄYTTÖÖN SEN ENEMPÄÄ SEN ENEMPÄÄ BETONIPALKKIEN KUIN TERÄSPROFIILIENKAAN TOIMINNASTA RAKENTEISSA -

EIKÄ SITEN OLE TEHNYT EDES VIHOLLISENI PROFESSORI LAURI MEHTOKAAN!!!

Mitä sitten tulee lääkärin, insinöörin, asianajajan, ekonomin asiakkaisiin, he eivät ole TIETEEN vaan ammatinharjoittajan asiakkaita!

IA: ” Tuotteen tunnusmerkit tutkimus täyttää, kun se on monistettavissa pienin muutoksin eri tapauksia koskevaksi. ”

RK: Juu,niin on,mutta määritelmällisesti tuo ei ole TIETEELLISTÄ tutkimusta, eikä missään tapauksessa perustutkimusta,jonka suora päämäärä on teorianmuodostus, tyy-pillisenä esimerkkinä vaikka jonkin sairauden tai teknisesti jotakin prosessia häirit- sevän ilmiön MEKANISMIN selvittäminen. (Sitä vastoin esimerkiksi lääkkeiden stan-dardisoidut vaikuttavuututkimukset ovat aina SOVELTAVAA tutkimusta, koska ne eivät kerro mekanismeista.(Se tutkimus on samanlainen,tunnetaan mekanismi,tai ei.)

IA: ” Tutkimus tuotteena koostuu osista, oita vaihtelevasti yhdistelemällä sisältöä voi- daan muunnella.Tuotteen tutkimuksesta tekee se,että sen osat on etukäteen määritelty ja yhteensopivuus testattu.Tuotteena tutkimus edellyttää kuitenkin aina asiakas- ja ta- pauskohtaisia asetuksia tai sovituksia. Tuotteistetulle tieteelle on ominaista, että myös sen asetuksiin ja käyttöön liittyvät tekniset vaatimukset on ennakkoon määritelty. ”

RK: Tämä, mitä ma. prof. Arminen tässä määrittelee,on määritelmällisesti teknistä (hoidollista, agronomista, markkina- jne.) STANDARDIsuunnittelua ja selvitystä, sen paikka ei oikeastaan lainkaan olisi yliopistoissa, vaan firmoissa ja ammattikorkeakouluissa!

Esimerkiksi teknillisistä yliopistoista on epäonnistunein ammattikuvapohjaisin tutkin-nonuudistuksin yritetty ennenkin tehdä ”yliammattikorkeakouluja”, Tampereellakin, mutta nyt sellainen ei enää käy, koska meillä ON JO AMMATTIKORKEAKOULULAITOS!

Hehhee, se on mitä parhain juttu myös teknillisten yliopistojen kehittämisen kannalta nimenomaan yliopistoina, perustutkimustiedon tuottajina!

IA: ”Tiede palvelutuotteena sisältää erityisiä piirteitä. Tieteen monistettavuuden raja- hyöty on jyrkemmin laskeva kuin useimpien muiden tuotteiden. Toisin sanoen, pääosalle tuotteista riittää se, että ne tyydyttävät asiakkaan vaatimukset mahdollisimman tehokkaasti. ”

RK: Tietessä ei voi pokkuroida pelkille ”asiakkaan vaatimuksille”.

Asiakkaan vaatimusta tunnetusti tyydyttää, kun ”todistetaan” (vaikka kuinka falskisti, kuten Arminen tässä, kuka se asiakas sitten lieneekin) ”asiakkaan olevan oikeassa”, mikä tietessä ei vetele: tuloksen tulee määräytyä tukimukohteesta, objektista, olla siis OBJEKTIIVISTA, eikä ”asiakkaan odotuksista”! Tämä jos mikä, ma. prof. Arminen, EROTTAA tieteenmuista ilmiöistä , osoittaa sen OMINAISLAADUN!

IA: ” Tuotteistettua tiedettä ei kuitenkaan pidetä enää ainakaan innovatiivisena tieteenä, jos se monistaa samaa konseptia tai toistaa samaa asetelmaa uudessa tilanteessa. ”

RK: Kuten ei pidäkään pitää!

IA: ” Perinteisesti tieteessä on arvostettu juuri uusia ratkaisuja. ”

RK: Ja ennen kaikkea uusia ja ennen puutteellisesti tunnettuja todellisuuden, teknisenkin, OBJEKTIIVISIA LAINALAISUUKSIA!

IA: ” Kaikkein arvostetuinta tiedettä on uusia paradigmoja eli tutkimusotteita synnyttävä tutkimustyö. ”

RK: ”Uusi paradigma” tarkoittaa ennen kaikea sitä, että uusi teoria ja tutkimusote SYR- JÄYTTÄVÄT suuren osan alan aikaisempaa tietoa, ja muutavat ns. ”normaalitieteen” ole- tusarvoja, esimerkiksi että mitä nimenomaisesti PITÄÄ erikseen näyttää toteen, ja mitä taas voidaan olettaa ”ennestään tunnetuksi”. Eli millaisen väitteen esittäjällä on TODISTUSVELVOLLISUUS (mikä ei ole tieteessä ihan vähäinen velvoite!)

IA: ”Käytännössä tutkimustyötä tehdään jatkuvassa tuloksellisuus- ja innovatiivisuus- vaatimusten ristipaineessa.Yksittäisten tutkijoiden ja tutkijaryhmien tuloksellisuutta mitataan yhä toistuvammin, useammin ja tarkemmin. ”

RK: Kaikenlainen ulkoinen ”paine” on tietessä pahaksi,mutta tutkijoiden motivaation täytyy olla kova. Ja se tavallisesti ON sitä omien tulosten eteenpäinviemisessä. Muissa hommissa se on selvästi vähäisempi.

IA: ”Tuloksellisuuden kannalta pienten askeleiden politiikka on kaikkein viisainta. Tutki- musasetelmia lievästi varioiden voidaan päästä monistettavaan tuloksellisuuteen, joka ylittää tuottavuudeltaan moninkertaisesti ainutkertaiseen käsityöhön nojaavan otteen. ”

RK: Arminen tarkoittaa tässä rahallista tuottavuutta…

Oma rahallinen tuottavuus EI OLE valtiollisen tieteen keskeinen päämäärä, sen pää- määrä on välillinen tuottavuuden lisäys yhtenä tuotannollisen toiminnan perusedellytyk- senä, jonka toimiva perututkimusjärjestelmä muodostaa (ja jota Suomessa ollaan [Raimo] Väyrysten ja Armisten toimesta ajamassa alas, aina siloin tällöin myös ”neuvostotieteeksikin” haukkuen…

IA: ” Tuloksellisuusmittareiden kannalta "vakiinnuttajat" ovat ylivoimaisia.

Vakiinnuttajat palvelevat tiedettä viemällä "innovaattoreiden" työtä eteenpäin määritte- lemällä yhä tarkemmin tutkimuksen sovellusehtoja monistettavissa tapaustutkimuksis- sa. Nykyinen määrällisiin kriteereihin pohjautuva tiedepolitiikka suosii teollista otetta ja varovaista innovatiivisuutta. ”

RK: Pläp pläp pälää…

Puhetta tulee.

IA: ” Määrällisissä mittareissa innovaattorit eivät koskaan menesty. ”

RK: Eivät ainakaan ”Armisten, Väyrysten ja Halosten kaudella”... Eivät edes tekniset innovaattorit, tieteellisistä puhumattakaan.

IA: ” Toisaalta tieteen tuotteistamisen edut ovat kiistattomat. ”

RK: ”Armisen tuoteistaminen” tarkoittaa suomeksi tieteen lakkauttamista.

Ja sitten lakkaa aika pian myös kilpailukykyinen suunnittelu, vähän alalla kuin alalla.

IA: ” Kompleksisen jälkimodernin yhteiskunnan osana tiedettä ei voida enää ajatella yksilöiden sattumanvaraisena ideointina. ”

RK: Se ei ole ollut sitä koskaan, missään yhteiskunnassa.

IA: ”Tiede on yhä keskeisempi osa yleistä tuotantoprosessia,ja sen myötä tieteelliseltä tutkimukselta voidaan edellyttää samaa rationaalia ennakoitavuutta kuin muultakin tuotannolta. Ainoastaan tuotteistettuna tieteestä tulee myös kansainvälisesti kilpailukykyistä. ”

RK: Tieteeltä EI VOI EDELLYTTÄÄ tulosten ennakoitavuutta. Systemaattinen tasan ennakoitavissa olleiden ”tulosten” tuottaminen on sitä nollatutkimusta.

Ainoastaan valtiollinen tiede voi pidemmän päälle olla kansainvälisesti kilpalukykyistä.

”Yksityinen tiede” on poikkeus, ja sen kehityssuunta on tieteestä jonnekin muualle, esimerkiksi teknologiaksi.

IA: ” Tutkimuksen tuotteistaminen on toistaiseksi ollut kehittymätöntä. Tiedettä ei ole osattu ajatella tuotteena, saati ottaa suunnitelmallisesti huomioon sen erityisluonnetta.

Tuotteistaminen on kuitenkin keskeinen kysymys, jos halutaan tavoitella korkeata-soista, kansainvälisestikin menestyskykyistä tutkimusta. Keskeistä olisi nähdä, ettei tieteellinen menestys koostu yksittäisistä neroista vaan innovatiivisista ympäristöistä, jotka sallivat lahjakkuuksien nousta esiin. ”

RK: TUOLLAISEN innovatiivisen ympäristön TUTKIMUSINSINÖÖREILLE (-agrono- meille, -lääkäreille jne) LUO nimenomaan TOIMIVA VALTIOLLINEN PERUSTUTKI- MUSJÄRJESTELMÄ, joka pistää myös firmat kilpailemaan uuden tiedon soveltamisella eikä esimerkiksi alhaisilla palkoilla.

Sellaisen perustutkimusjärjestelmän Arminen haluaa kuitenkin ROMUTTAA ”tieteen tuot-teistamisen” nimissä eikä rakentaa muuttamalla tiedeyliopistot ”insinööritoimistoiksi”.

IA: ” Tuotenäkökulma johtaa myös uudenlaisiin tapoihin arvioida tutkimusta.

Mekaanisten tuloksellisuusarviointien sijasta tulisi arvioida tieteen sisäisesti tutkijan erityisessä roolissaan tutkimusympäristössään. Toisaalta tulisi arvioida tutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä rajautumatta pelkästään tieteen sisäisiin kriteereihin. ”

RK: Tiedettä on arvioitava tieteellisistä, paikkansapitävyys- ja uutuusnäkökulmista, ja tiedejohdolla on oltava siihen pätevyys ja taito. Uuden perustukimustiedon tuottaminen on myös aina laitettava tärkeysjärjestyksessä sen vanhan tiedon soveltamisen edelle, aina kun ”langanpää” uuteen relevanttiin tietoon aukeaa. (Se prosessi voi olla vaikka kuinka pitkä ja hedelmällinen, tai sitten lyhyt, SITÄKÄÄN ei tieteessä ”kortteja katsomatta” voimitenkään tietää.

IA: ” *- Tilaajat ja tieteilijät saatettava yhteen -*

RK: Pääongelma tieteen kehityksen kannalta on sen tuotantoketjujen vaillinaisuus. ”

Arvoituksellista.Minulla on pitkä sivuaine teollisuustalouden alaan kuuluvasta rakenta- mistaloudesta ”tuotantoketjuineen”, ja olen toiminut niin tutkimusinsinöörinä kuin tekni- sen tieteenalan perustutkijanakin, mutta tuo termi ”tuotantoketju” ei mielestäni MITEN- KÄÄN sovi koko tieteellisen tukimuksen yhteyteen, ei ainakaan perustutkimuksen.

Arminen taitaa nyt vain pistää insinööreiltä kulemiaan sanoja ns.maiskuttelutuntumalta peräkkäin siten vaikuttaisi ”hienolta” kuulostavan, mutta minun korvaani se kuulostaa tyhjältä lässytykseltä…

IA: ” Menestynyt tutkimus kytkeytyy sovellusten kautta yhteiskuntaan, mikä virittää uusia tutkimuskysymyksiä. ”

RK: Totta helvetissä! (Vahingossako lienevät sanat nyt menneet jonkinmoiseen järjestykseen?)

IA: " Tieteen tuotteistaminen ja sen mahdollistavien sovellusalustojen perustaminen on keskeinen haaste,joka vaikuttaa tieteen kehitykseen.Mekaanisen tasaresurssoinnin kannalta tulisi rakentaa laajempia tieteen tuotantoketjuja. ”

RK: Hepreaa… Erityisesti ”sovellutusalusta”, enpä ole ikinä tullut kuulleeksenikaan moisesta.

IA: ” Pirkanmaalla seutukunnalliset hankkeet, kuten e-Tampere, tarjoavat mahdollisuu-den luoda tuotteistettavalle tieteelle soveltuvia ympäristöjä. ”

RK: Pirkanmaalla jyrätään maailmankärjessä aiheeltaan olemassa olevaa perustutki-musta,esimerkiksi minun tutkimuksiani sumeilematta ”matalaksi”,kun se ei ole ilmei- sesti Tampereelle ”tarpeeksi hieno mailmankärki”… (SITÄ taas minä olen väärä henki- lö arvioimaan…) Ja SIINÄKIN ne terroristit kuitenkin loppujen lopuksi epäonnistuvat (elleivät sitten ota pyssyä käyttöön ja passita meikäläistä oikopolvisten plutoonaan).

IA: ” Hankkeita arvioitaessa pitäisi välittömien vaikutusten lisäksi arvioida mahdollisia laajempia toimintatapojen muutoksia.

Tieteen tuotteistaminen on näkökulma, jota tulisi soveltaa sekä tiedepolitiikassa että laajemmin yhteiskuntapolitiikassa. Vain innovatiivisia ympäristöjä luomalla on mahdollista toteuttaa kestävää tiedepolitiikkaa. ”

RK: Kun tuotteistetaan, on ensin oltava, mitä tuoteistetaan. Kun ”tiedettä on”, sitä todel- lakin voidaan eri tavoin ”tuotteistaa”, tuottaa sen avulla joitakin muita tuotteita kuin itse perustukimustietoa, joka EI OLE tuote, kun se ei ole myyntiin tarkoitettu, ja sen myynti, esimerkiksi tieteellisten oikeuksien, on jopa rikos, oska se merkitsisi henkilöiden tie- teellisen pätevyyden väärentämistä (vaikka Tieteellisten seurojen valtuuskunnan ”Tut- kimuseettiset ohjeet” vaatiikin rikollisesti ”edeltä käsin sopimaan tekijänoikeuksista”…)

http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...

Tule tänne TTY:lle, professori Arminen, minun kanssani suunittelemaan, miten tuot-teistaa valmiiksi maailmankärjessä olevaa teknistieteellistä perustutkimustietoa. Katsotaan miten päästään eteenpäin ja ennen kaikkea, mistä saisi sitä rahaa...

IA: ” Tiedettä ei ole mahdollista tuotteistaa vain tutkimuslaitoksista käsin. Se edellyttää välittäjiä, jotka saattavat yhteen sovellusten tilaajat ja tieteen tekijät. Tuotantoketjujen kehittäminen ei muutakaan yksinomaan tieteen tekemisen tapoja, vaan se kehittää myös ympäröivää yhteiskuntaa. ”

RK: JUURI SITÄ tarvittaisiin Professori Arminen!

Tieteellinen puoli olisi kunnossa, yhteiskunnallinen ei! Voin siis vakuuttaa, että ongelma on sosiologinen, Teidän alaa!

Voitte vastata vaikka tällä palstalla tähän yhteistyötarjoukseen, jos kiinnostaa tekno- logian ja kilpailukyvyn esteenä olevien sosiologisten ongelmien (jotka siis on teidän ongelmanne tutkia, että mitä ne varsianisesti ovat, kun minä en nimittäin todellakaan tiedä, eikä niitä pelkästään hyvälläkään sosiologian yleissivistyksellä selvitetä...) perkaminen!

Mutta minun tieteenfilosofinen teoriaperustani on pilkulleen yhtä ”20-luvun neuvosto-liittolainen” kuin Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen laitoksenkin! Ja ilman juuri sitä filosofia-perustaa ainakaan minun tuloksiani EI OLISI syntynyt, Toiminnanteorian laitos siinä suhteessa arvoikoon itse omasta puolestaan! (Minä tulkitsen heidän tehneen omista tuloksistaan saman arvion, jonka kuitenkin Arminen kiistää, ja etsii sille muita selityksiä.) "

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Nämä herrat ovat yhden ekosysteeminsä mämmänneet: Nokian, ja he ovat tehneet sen puoskaritieteellä (joskin Neuvo oli sitä myös nostamassa).

Miksi valtion pitäisi kaataa juuri heidän yritykseelleen rahaa taas mämmättäväksi?

PUOSKARITIETEELLISIÄ "tutkimustuloksia" kuten "rotumurhapeilineurooneita" EI VOI "HYÖDYNTÄÄ" MITENKÄÄN!

Suomi EI OLE MAAILMALLA MUKANA OIKEAN TITEEN TUTKIMUSHANKKEISSA, vaan perseilee mm. MIT-huijaus"yliopiston" kanssa edelleen, eikä USA valtion virallisten tutkimuslaitosten kuten NIH:n jotka tekevät oikeata tiedettä!

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005705701.html

" Suomella ei ole varaa menettää kilpailukykyään

Kansainvälisessä keskustelussa kysytään, miten yksi maailman johtavista innovaatioympä- ristöistä on ajettu selvitystilaan, kirjoittavat Aalto-yliopiston innovaatiojohtamisen professori Erkki Ormala ja tutkimusjohtaja Yrjö Neuvo.

Julkaistu: 4.6. 2:00

Lähivuosille on ennakoitu talouskasvua, mutta se ei riitä turvaamaan Suomen hyvinvointi- yhteiskunnan säilyttämiseen tarvittavia taloudellisia resursseja. Uuden kansainvälisesti kilpailukykyisen liiketoiminnan syntyminen Suomessa on sen vuoksi ratkaisevan tärkeää.

Suomen talous on osa globaalia taloutta ja vain yksi mahdollinen kohde, johon uusi liiketoiminta voi sijoittua. Yritykset arvioivat huolellisesti erilaisten sijoittumiskohteiden tarjoamia mahdolli- suuksia. Arviointikriteereiksi ovat kustannusten ja logistiikan rinnalle nousseet käytettävissä oleva osaaminen, innovaatiotoiminnan edellytykset ja tulevan kehityksen ennakoitavuus.

Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka onkin avainasemassa, kun halutaan turvata kansallinen kilpailu­kyky.

OECD julkaisi viime kesänä arvion Suomen tutkimus- ja innovaatio­toiminnasta. Sen johtopää- töksissä jouduttiin toteamaan, että Suomen kilpailuasema on heikentynyt. Suomessa – päin- vastoin kuin vertailumaissa – suurimmat leikkaukset ovat kohdistuneet innovaatiotoiminnan edellytyksiin. Teknologia­rahoitusta on leikattu voimakkaasti.

Lisäksi yritysten ja yliopistojen välinen yhteistyö on vähentynyt ­lähes puoleen entisestä huolimatta siitä, että nykyhallituksen ohjelman mukaan yhteistyön vahvistamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Hallitus on ohjannut lisäresurssit kärkihankkeisiin, joita rahoitetaan Suomen Akatemian kautta. OECD-arvion yhteydessä tehty selvitys osoitti, että näissä hankkeissa ei juurikaan ollut mukana yrityksiä.

Kansainvälisessä keskustelussa kysytään, miten yksi maailman johtavista innovaatioympäristöistä on ajettu selvitystilaan.

Jotta innovaatiotoiminnassa voidaan hyödyntää tehokkaasti tutkimustuloksia, tarvitaan tekno- logia­rahoitusta sekä yritysten ja julkisen tutkimuksen välistä kiinteää ja luottamukseen perustuvaa yhteistyötä. Näitä yhteistyöverkostoja kutsutaan innovaatioekosysteemeiksi.

Onnistuneille ekosysteemeille on tunnusomaista, että niiden toimintaa johtaa jokin vastuuor- ganisaatio. Useimmissa tapauksissa tässä roolissa toimii kansainvälinen yritys, yritysryhmä tai jokin muu vastuullinen toimija, jolla on riittävät resurssit ja tarvittava osaaminen.

Valtion tutkimus- ja innovaationeuvoston viime syksynä julkaisema tiekarttaraportti pyrki antamaan ratkaisuja ongelmiin. Raportissa korostetaan yhteistyön ja osaamispääoman vahvistamista ja esitetään yritysten johtamien innovaa­tioekosysteemien määrän moninkertaistamista.

Lähtökohdat tämän kehityksen turvaamiseen ovat kuitenkin vai­keat. Erityisesti johtavien yri- tysten saaman teknologiarahoituksen romahtaminen ja julkisen tutkimuksen roolin voimakas supistuminen ovat heikentäneet mahdollisuuksia siihen, että kansainväliset yritykset valitsisivat Suomen ekosysteemiensä sijoituspaikaksi.

Kilpailukykyisen innovaatiojärjestelmän rakentaminen on pitkä­jänteistä ja laaja-alaista kehittämistyötä.

Osaamisen kasvattaminen kärkihankkeilla on vain yksi osa koko­naisuudesta. Muita välttä- mättömiä edellytyksiä ovat hyvä yhteis­työkulttuuri, ekosysteemien ja niitä vetävien yritysten tekno- logia­rahoituksen varmistaminen, osaamistarpeet hyvin ennakoiva koulutus- ja maahanmuuttopolitiikka, riskirahoituksen saatavuuden turvaaminen ja säädösten ennakoiva muokkaaminen innovaatioiden onnistumisen varmistamiseksi.

Haasteisiin vastaaminen edellyttää uudistuksia. Vasta perustetulle Business Finland -organisaatiolle ­pitää osoittaa 300 miljoonan euron vuotuinen lisärahoitus, johon sitoudutaan vähintään viideksi vuodeksi.

Raha käytetään tutkimus- ja innovaationeuvoston suositusten mukaisesti ekosysteemien rakentamiseen ja niiden toimintaa tukevien yhteistyöhankkeiden rahoittamiseen. Yliopistoille luodaan selkeät kannusteet osallistua näiden hankkeiden toteuttamiseen.

Valtioneuvoston toimintaa kehitetään niin, että eri hallintosekto­reiden toimintaa voidaan koordi­noida, jotta säädösympäristö ei aseta tarpeettomia esteitä innovaatiotoiminnan onnistumiselle. Näillä toimenpiteillä voidaan turvata kestävä talouskasvu ensi vuosikymmenellä.

Erkki Ormala ja Yrjö Neuvo

Ormala on innovaatiojohtamisen professori ja Neuvo tutkimusjohtaja Aalto-yliopistossa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tunnen molemmat kirjoittajat jo 80- luvulta, mutta he ovat valitettavasti menettäneet realiteettien tajunsa kehuessaa tuota suuruudenhullua ”tiekarttaa”, jossa on runsaasti tämänkaltaista visiohöpöä:

”Suomi on edelläkävijä innovatiivisten yritysten ja ekosysteemien kasvua vauhdittavan yrittäjyys- ja markkina- ympäristön kehittämisessä.”
http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/4102579/T...

Vertaa:

6) pienessä maassa ei voi teknologiastrategiassa edetä top down, vaan bottom up niistä yritysten ja tutkimuslaitosten hankkeista, jotka serendipiteettisesti putkahtavat esiin...

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Eli tällainen neuvosto:

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publish...

Tutkimus- ja innovaationeuvosto kokoontui ensimmäistä kertaa pääministeri Sipilän johdolla

Valtioneuvoston viestintäosasto 7.9.2016 10.24

Tiedote 358/2016

Tutkimus- ja innovaationeuvosto kokoontui tänään 7. syyskuuta ensimmäisen kerran pääministeri Juha Sipilän johdolla. Neuvosto keskusteli kokouksessaan tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tilannekuvasta sekä sopi kokoontuvansa seuraavan kerran lokakuussa päättämään neuvoston työohjelmasta.

Pääministerin johdolla toimiva tutkimus- ja innovaationeuvosto käsittelee valtioneu-voston apuna tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen ja yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä. Neuvoston toimikausi kestää eduskunnan vaalikauden ajan. Valtio-neuvoston jäsenet toimivat neuvostossa enintään sen ajan,jonka he ovat valtioneuvoston jäseninä.

Neuvoston puheenjohtajana on pääministeri Juha Sipilä, varapuheenjohtajina toimivat opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ja elinkeinoministeri Olli Rehn. Ministerijäsenenä toimii puolustusministeri Jussi Niinistö. Neuvoston jäseninä toimivat akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen (Turun yliopisto), partner Ilkka Kivimäki (Inventure Oy), rehtori Liisa Laakso (Tampereen yliopisto), teknologiajohtaja Jyrki Ovaska (UPM Oyj) ja toimitusjohtaja Antti Vasara (VTT Oy).

Neuvosto päätti kokouksessaan kutsua pysyviksi asiantuntijoiksi valtiosihteeri Paula Lehtomäen (valtioneuvoston kanslia), kansliapäällikkö Jari Gustafssonin (työ- ja elinkeinoministeriö), kansliapäällikkö Anita Lehikoisen (opetus- ja kulttuuriministeriö), pääjohtaja Heikki Mannilan (Suomen Akatemia) sekä pääjohtaja Pekka Soinin (Tekes).

Lisätietoja: tiedeasiainneuvos Erja Heikkinen, p. 0295 330 101 sekä ylitarkastaja Riina Vuorento, p. 0295 330 363, opetus- ja kulttuuriministeriö

Tutkimus- ja innovaationeuvosto

http://valtioneuvosto.fi/haku/-/q/tag/Tutkimus-+ja...

innovaatiot

http://valtioneuvosto.fi/haku/-/q/tag/innovaatiot

neuvostot

http://valtioneuvosto.fi/haku/-/q/tag/neuvostot

tutkimus

http://valtioneuvosto.fi/haku/-/q/tag/tutkimus

Tuo kööri pelaa tieteen ja innovatiot TOISIAAN VASTAAN (ja siinä se todella "onnistuu"):

https://www.tiede.fi/keskustelu/23373/ketju/tiedey...

Pannaan tähän uudistettu versio koko "Pekkarinen lakkauttaa tieteen"- jutusta:

TIEDEYLIOPISTOJEN TEHTÄVÄ: TIEDE VAI INNOVAATIOT?

Hallitus ja muut päättävät piirit ovat julistaneet Suomessa ´tieteen´ kirosanaksi. Tiedejärjestelmän sijasta hallitus julistaa rakentavansa maahan ”maailman parasta innovaatiojärjetelmää” tiedeyliopistojen perustalle.

Ennen kuin puhutaan mistään määräraha-, opintososiaalisista ja sivistyksellisen tasa-arvon kysymyksistä koulutus- ja tiedepolitiikassa, kaikkien kansalaisten oikeudesta paikkansapitävään tietoon jne., on selvitettävä tämän kyseisen peruslinjanvedon mie-lekkyys,ja sen onnistumisen mahdollisuudet ilman asianmukaisesti järjestyttyä valtion ylläpitämää julkista ja toimintakykyistä tiedejärjestelmää.Kenenkään ei nimittäin kanna- ta satsata uppoavaan laivaan esimerkisi elämänuraa valitessaan, on sen kyytiin pääsy kuinka ”tasa-arvoista” hyvänsä tai erilaiset ”edut” vaikka suorastaan houkuttelevia.

Vaikka tiede on yhä keskeisempi tuotantovoima innovaatioiden, hieman yksinkertais- taen kaupallisesti menetyvien tuotteiden kehittämiseksi, niin se ei suinkaan ole ainoa tällainen tekijä, vaan tieteen merkitys innovaatioiden tuottamisessa vaihtelee (varsin tavallisesta) 0 %:sta tuonne 90 %:in tuotetyypistä riippuen korkeimpien prosenttien koskiessa välittömästi tiedettä itseään palvelevia tutkimusvälineitä. Uusi, mieluiten siis itse tuotettu muita paremmin paikkansa pitävä tieteellinen perustutkimustieto on ainoa innovaatiotoiminnan ”komponetti”, mitä nimenomaan tiedeyliopistot voivat innovaatioprosessiin tarjota.

Muita perustärkeitä innovaatioita tuottavia ilmiöitä ovat taide, esimerkiksi muotoilu ja innovaatioita hyödyntävät kulttuurihyödykkeet,markkinoiden kautta välittyvät haas-teet ja tuotannollinen kokemus,joka ei ole kaikin puolin tieteellisesti ennakoitavis-sa. Noista innovaatiotoiminnan muista puolista (meidän) ”homenokkaisten” perustutki-joiden asiantuntemus on varmaan muuta yhteiskuntaa keskimääräistä huonompi, eikä suinkaan parempi...

Jos tiedeyliopisto ei tee kunnollista perustutkimusta, sillä ei ole innovatioprosessiin MITÄÄN TODELLISTA ANNETTAVAA, eikä se opi erottamaan muidenkaan tuotta- man tiedon joukosta oikeaa väärästä. Sama koskee Suomen Akatemiaa, ja sen mallin mukaan Suomen ehdotuksesta pystyyn ajettua EU:n ”European Research Coucilia”, jonka johtoon valittiin HY:n vararehtorina oikean ja väärän tutkimuksen erottamisessa toisistaan pahasti epäonnistunut biokemian professori Marja Makarow: Kansan ääni on aikaisemmin käsitellyt mm. HY:n ”peilisolututkimuksia”.

Peruskäsitteitä: mitä ovat tiede ja innovaatio?

Taatusti asiantuteva ”Sovjetskaja Entsiklopedija” määrittelee tieteen seuraavasti, 1:

" Tiede,inhimillisen toiminnan alue,jonka funktiona on objektiivisten tietojen tuottaminen ja teoreettinen systematisoiminen todellisuudesta; yksi yhteiskunnallisen tajunnan muodoista; historiallisessa kehityksessä tiede muuttuu yhteiskunnan tuotantovoimaksi ja mitä tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi. Käsite tiede sulkee piiriinsä sekä uuden tiedon aikaansaamisen että tämän toiminnan tuloksen, kullakin hetkellä kootuksi tulleiden tieteellisten tietojen summan, joka kokonaisuuden ominaisuudessa käsittää (kulloisenkin) tieteellisen maailmankuvan. Termiä ´tiede´ käytetään myös merkitsemään eri tieteenaloja."

" Tieteen(alan) välittömät päämäärät ovat (sellaisten) todellisuuden ilmiöiden kuvaaminen, selittäminen ja ennustaminen, jotka muodostavat sen tutkimuskohteen sen löytämien lakien pohjalta, eli laajassa mielessä (se on) todellisuuden teoreettinen heijastaminen. "

” Ollen yhteydessä maailman käytännölliseen omaksumiseen tiede on tiedon tuotantona laatuaan aivan erityinen toiminnan muoto, joka olemuksellisesti eroaa toiminnasta materiaalisessa tuotannossa, kuten myös muista erityisesti henkisistä toiminnan muodoista. "

” Kun materiaalisessa tuotannossa tietoja vain käytetään ideaalisen työkalun ominaisuudessa, niin tieteessä niiden aikaansaaminen on pääasiallinen ja välitön päämäärä ... "

" Erotukseksi toiminnan muodoista, joiden tulos on pääasiassa ennalta tiedossa, toimintaa nimitetään aiheellisesti tieteelliseksi vain siinä määrin kuin se johtaa uuden tiedon keksimiseen, ts. tieteellisen (perustutkimus)toiminnan tulos on periaateessa ennalta tuntemanton. Juuri tästä syystä tiede ilmenee voimana, joka "kumouksellistaa" muut toiminnan lajit. "

Innovaation Wikipedia määrittelee seuraavasti,2:

” Innovaatio eli uudennus on jokin uutuus,tavallisimmin jokin uutuustuote, esimerkiksi teollinen tai tekninen keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä, jota yksilöt pitävät uutena. Innovaatiot jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan. On mullistavia innovaatioita ja vähittäisin muutoksin syntyviä innovaatioita. ”

” Innovaatiotoiminta sekoitetaan joskus virheellisesti tutkimustoimintaan. Pelkkä tutkimustulos ei kuitenkaan ole innovaatio ellei sitä pystytä kaupallisesti hyödyntämään. Hieman yksinkertaistaen voidaankin sanoa, että tutkimusprosessi muuttaa rahaa tiedoksi, ja että innovaatioprosessi muuttaa tietoa rahaksi. Esimerkiksi Tekes (Tekes - teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus) on määritellyt innovaation seuraavasti: "Innovaatio tarkoittaa kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettyä tietoa ja osaamista."

Innovaatiotieto on siis bisnestietona salaista ja suojattua, esimerkiksi patentoitua, kun taas tieteellinen tieto ei määritelmällisesti voi olla kumpaakaan. Mitä innovaatioyliopisto sitten firmoille antaakin (kaikesta huolimatta...), niin muille yhteiskunnan tahoille se ei anna mitään, paitsi korkeintaan niiden firmojen välityksellä. Tiedettä tarvitsevat kuitenkin muutkin tahot: tavalliset kansalaiset, kansalaisjärjestöt, poliittiset päättäjät, oikeuselimet, muutkin yritykset kuin innovaatioyliopiston bisneskumppanit.

Mauri Pekkarinen lakkauttamassa tiedettä?

Tampereen teknillisen yliopiston lehti TTY & Co viime vuodelta haastatteli ohi asian menevällä otsikolla "Lisää yrittäjyyskasvatusta koulutusohjelmiin" jo silloisenkin Kepu-sosdem-hallituksen kuten nykyisenkin kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista, jonka linajukset edustavat kaikkien europuolueiden linjauksia:

TTY&Co: " Suomalainen innovaatiojärjestelmä on toiminut hyvin. Maailman muuttuessa on katsottava kuitenkin, millaisiin uudistuksiin on tarvetta. Ensinnäkin on tukittava innovaatioketjun vuodot. Innovaatiojärjestelmämme kyllä tuottaa runsaasti uutta tietoa ja innovaatioita, mutta patenteista, uudesta tiedosta ja innovaatioista ei synny riittävästi tuotteita ja kasvavia, jopa kansainvälisiä yrityksiä, sanoo kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. "

Ei sanaakaan TIEDEjärjestelmästä, vain "innovaatiojärjestelmästä", eli tuotekehitys-järjestelmästä, ELI yhdenlaisesta SUUNNITTELUjärjestelmästä. Teknillisten korkeakou-lujen nimenvaihto ja "tunnustautuminen" tiedeyliopistoiksi olivat siis huijausta. Jos Pekkarisen linjanveto pitää, ja sillä on kannatusta ko. yhteisöissä, niin TK, TTY ja LTY olisi muutettava virallisestikin ammattikorkeakouluiksi. Ne eivät pysty omin keinoin erottamaan oikeaa tietoa väärästä, mikä onkin nähty viime vuosien aikana.

Tarvitttaisiin KOKONAAN UUSI teknillisen alan todellinen yliopisto, joka erotettaisiin "innovaatiojärjestelmästä" katsomaan sen munausten perään, ja kansainväliseen yhteistyöhön oikeiden tieteentekijöiden eikä huijareiden ja disinformaattoreiden kuten M(assachusetts)I(nstitute of)T(echonologyn):n kanssa!

Tiedeyliopistojärjestelmän vaihtaminen "innovaatiojärjestelmään" on vastaavantasoinen yhteiskunnallinen muutos kuin olisi oikeusjärjestelmän korvaavinen pelkällä poliisijärjestelmällä ja siihen liittyen mm. Eduskunnan ja tuomioistuimien ja muun sellaisen "turhan" lakkauttaminen...

Ja innovaatioiden todelliseen syntymiseen tuo Pekkarisen muutos vaikuttasi samoin kuin tuo jälkimmäinen "reformi" järjestykseen: hölynpölytieteen pohjalta ei synny innovaatioita, eikä tyhjän viranomaisterrorin pohjalta "järjestystä"!

Perustutkimukselle vaatimus tulosten välittömästä liiketaloudellisesta sovellettavuudesta on asiaankuulumaton myllynkivi, jota yksikään suuriin teknisiin keksintöihin johtanut yksittäinen yhden tieteenalan tutkimustulos ei ole varmaan koskaan sen julkistamishetkellä täyttänyt. Lisäksi jos tutkimusta halutaan jarruttaa esimerkiksi ylipiston johtoon Pekkarisen mallin mukaan tulevien tieteellisesti asiantuntemattomien yritysten edustajien taholta pelossa että se hyödyttää kilpailijoita tai vaikka aatteellispoliittista syistä, niin jakamalla tutkimusprojekti riittävän pieniin pätkiin löytyy varmasti sellaisia pätkiä, joista ei varmasti erillisinä tule bisnestä, ja nuo lakkauttamalla voidaan torpata koko projekti.

TTY&Co: " Pekkarisen mukaan toinen tärkeä kehittämiskohde on innovaatiojärjestelmän muuttaminen tarjontalähtöisestä kysyntälähtöiseksi tiivistämällä entisestään elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön välisiä suhteita. ... "

Se mitä Pekkarinen tiedeyliopistoilta vaatii, on liike-elämän valmiiden ideoiden toteut- taminen (vaikka kaikki sellaiset markkinoilla tiedostetut ideat on varmaan toteutettu, joiden toteuttamisella tieteellinen perusta on olemassa. Sitaatti osoittaa, että Pekkarinen ei ymmärrä tieteestä eikä tieteelle perustuvista innovaatioista mitään. Pekkarinen sekoittaa tieteen tutkimusinsinöörin toimintaan, joka on yhdentyyppistä suunnittelua . 3. Lakkauttaessaan aidon tieteen hän tulee kyllä lakkauttaneeksi myös tutkimusinsinöörien kyvyn erottaa itse oikea tieto väärästä, ja johtaa yliopistojen asiakkaat, niin opiskelijat kuin firmatkin, täydelliseen avuttomaan riippuvuuteen jostakin enemmän tai vähemmän satunnaisesta ulkomaisesta "auktoriteettitahosta", ihan yhtä hyvin tiedemafiakeskuksesta kuin oikeastakin osaajatahosta. Tämäkin katastrofaalinen kehitys onkin ollut havaittavissa.

TTY&Co: " Olemme siirtymässä palkkayhteiskunnasta yrittäjyysyhteiskunnaksi. Yhä use-ampi yliopistosta valmistunut päätyy uransa jossakin vaiheessa yrittäjäksi. Kaiken-laisten alojen koulutuksessa tulisi antaa perusvalmiudet yrityksen pyörittämiseen. "

Tiedeyliopistojen perustutkintoja ei tule rasittaa pakollisella yrittäjäkoulutuksella. Sitä on yhteiskunnassa tarjolla joka paikassa muualla vaikka kuinka paljon. Ja lisäksi on pilvin pimein palveluksiaan innokkaasti maksukykyisille tarjoavia yrityshallintokon- sultteja sekä asiakkaitaan neuvovia yritystarhoja, -puistoja, -halleja, -maneeseja jne. Tämä yrittäjäkoulutus on sitä paitsi lähinnä syötti, jotta teollisuustutkijan ura kuulostaisi houkuttelevalta, vaikka teollisuuden tutkijat ja tuotekehittäjät tekevät tunnetusti ”orjakontrahteja”, jossa sitoutuvat olemaan käyttämättä missään muualla tässä työssä itse tuottamaansakaan tietoa. Vapaaehtoista yrittäjäkoulutusta tietysti voi olla, mutta sillä ei saa korvata tieteellisiä perusasioita. Ja monilla erityisteiteenaloilla kuten kauppatieteissä ja teollisuustaloudessa yritysjohtajakoulutus on entuudestaan tärkeässä asemassa.

TTY&Co: " Euroopan unionissa valmistellaan esitystä Euroopan uudeksi teknologia-instituutiksi. Pekkarinen pitää ajatusta kannatettavana: Tarvitsemme useisiin yliopistoihin, tutkimusinstituutioihin ja bisnekseen verkottuvan EIT:n. Soveltavalla tutkimuksella ja kehitystyöllä pitää olla siinä keskeinen sija. "

Mitenkähän tämä EIT suhtautuu "European Research Council":in, joka on Suomen "akatemian" suden mallin mukaan pystyyajettu erityisen "eurotieteen" rahoitusorgani- saatio ... Eli ei tieteellinen, vaan rahoituslaitos, joka ei ole tieteellisessä vastuussa kenellekään, joka joka rahoituspäätöksillään kuitenkin ohjaa valtio(ide)n tiedepolitiikkaa. Tuo kansallisten ja kansainvälisten ”tiedejärjestöjen”, joissa pyörivät kaikissa samat naamat, niiniluodot, raiviot, makarowit, enqvistit, kasvaa kuin kuplatalousyrittäjän yritysrypäs tai taistolaisteinitoimitsijan etujärjetö-viidakko... On Tieteellisten seurain valtuuskuntaa, ”Kansainvälistä tiedyliopis-tojeliittoa” (johon kuuluu nimenomaan niitä ”innovaatioyliopistoja”), Euroopan tutkimussäätiötä, Euroopian teknologiaintituuttia, Skepsistä, Höpsistä... Kunnol- liset tulokset vaan loistavat poissaolollaan: tiedettä ollaan tekevinään, mutta ”peilisolua” pukkaa...

Nykyinen Suomen akatemia on lakkautettava, ja se on korvattava esimerkiksi Venäjän/NL:n tai Ruotsin mallin mukaisella aidolla Tiedeakatemialla, joka on tieteellisin perustein ja tieteellisellä virkavastuulla toimiva tieteellinen, toiminnassaan kaikin puolin julkinen tiede-elin. 4. "

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset