FAKTANTARKASTUS 1 Ei tullut tietoyhteiskuntaa. Tuli markkinointihöpöinen tietoistettu yhteiskunta.

Fysiikka ja ns. taloustiede

  • Fysiikka ja ns. taloustiede
  • Fysiikka ja ns. taloustiede

Ns. taloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoitti tieteenfilosofista roskaa Tieteessä tapahtuu numerossa 5/2015 otsikolla, kuvat 1&2.  

Tulipa mieleeni, että Vesa Kanniainen kirjoitti roskaa jo vuonna 1998:


Lauri Gröhn 1998

Kommentteja Vesa Kanniaisen viestiin Työ ei lopu:

VK : Eräät ajattelijat ovat nostaneet varoittavan sormensa. Heille koulutus, tutkimus, tietokoneet ja tietoyhteiskunta ovat kirosanoja.

Useimmat ajattelijat eivät ole tyytynyt tuollaisiin osasyyllistämisiin, vaan nostavat esille muun muassa säätelyn lopettamisen ja siihen kytkeytyneenä globalisaation. Kansantalouden professorilta voisi olettaa jonkinlaista älyllistä rehellisyyttä. Mutta suomalaiset kansataloustieteilijät ovatkin lähinnä vitsi kansainvälisessä mielessä.

Sama romahdus, joka vastikään päätti vuosisatamme talouskokeilun sosialistisella järjestelmällä, odottaisi informaatioyhteiskuntaan siirtyneitä länsimaita. Tietokoneet, automaatio, robotit ja telekommunikaatio korvaavat ihmistyön.

Informaatioyhteiskuntaan siirtymisestäkin ollaan monta mieltä. Kanniaisen informaatioyhteiskunta ei edes ole mikään yhteiskunta, jos määrittely suoritetaan noilla eväillä. Tuolla tavoin "korvaamisesta" puhuminenkin on kovasti epätieteellistä.

Tämä tulevaisuuden tulkinta sisältää ajatukset voittojen kasautumisesta ja väestön kurjistumisesta. Siksi sitä ei liene väärin luonnehtia uusmarxilaiseksi.

Väestö on kurjistunut työttömyyden seurauksena ja voitot kasautuvat yhä enemmän täysin marxilaisuudesta riippumattakin.

Ari Ojapelto on maan tulisieluisin viime vuosien julistaja, teknisen kehityksen vastaisen ristiretken lipunkantaja.

On varmaan provinsiaalisen kansataloustieteen huippuhetkiä päästä käsiksi Ojapeltoon.

[Ojapelto:] "Tuottavuus kasvaa jo nyt nopeammin kuin
markkinat" (Yliopisto 16/1997, TS 14.1.1998)

Pitää erinomaisesti paikkansa. Maailmassa on lähes kaikilla aloilla ylikapasiteettia. Tyypillisesti 20-30 prosenttia ja ylikapasiteetti senkun lisääntyy.

[Ojapelto:] "Tulevassa tietoyhteiskunnassa 20 prosentille - vakiokansalaisille - riittää hyvin palkattua motivoivaa työtä, ja lopuista tulee uuden ajan torppareita. Heistä tulee tilapäisiä pätkä- ja "päivätyöläisiä", joiden pitää tyytyä mihin työhön tahansa ja millä palkalla tahansa" (TS 6.2.1998).

Osapäivä-, pätkä-, ja itsensä työllistäminen ovat selviä tilastollisia trendejä. Britanniassa 38% työssäkävyistä ei ole pysyvää tai kokopäivästä työpaikkaa.

Ojapellon tekstejä lukiessa mieleen eivät voi olla nousematta kehruukoneiden tuhoajat teollisen vallankumouksen ajoilta.

Luddiitit olivat päteviä ammattimiehiä, jotka taistelivat omien etujensa puolesta.

Ojapelto on käynyt oletustensa puolesta taistoon kaikin asein. Hänen näkemystensä arvioimisessa on hyödyllistä palauttaa mieliin se unohdettu tosiseikka, että kaikkien markkinoita palvelevien innovaatioiden käynnistysvoimana ovat taloudelliset kannustimet.

Kanniainen ei ole innovaatiotutkija. Yleismaailmallisestikin innovaatiotutkimus on heikolla tasolla.

Innovaatiot, jotka johtavat kurjistumiseen, kokonaistulojen menetyksiin, markkinoiden romahtamiseen tai koko talousjärjestelmän luhistumiseen eivät ole taloudellisesti kannattavia.

Osa innovaatioista on prosessi-innovaatioita, joiden lopputulemana on työvoiman vähentäminen. Myös tuoteinnovaatioilla voi olla sama vaikutus. 70-luvulla olin kehittelemässä ensimmäisiä mikroprosessoriohjattuja hissejä. Uusi tekniikka heitti syrjää massoittain kokoonpanijoita. 80-luvun alussa olin Telenokialla kehittämässä mikroprosessoriohjattuja puhelinkeskuksia. Taas lensi pois lukematon joukko kokoonpanotyöläisiä.

Innovaatioita hyödyntäville tuotteille täytyy löytyä ostajat. Tämä ei voi toteutua ilman ostovoimaa. Jos suurin osa ostajista kurjistuu eikä voi tuotteita ostaa, mitä hyötyä automaatiosta on tuottajille?

Kanniainen kysyy ikäänkuin vasta-argumenttina. Ongelma on kuitenkin todellinen.

Innovaatioiden talousteorian valossa innovaatiot luovat arvonlisää, Ojapellon mukaan ne sitä syövät. Työmarkkinoiden rajuja muutospaineita ei kukaan kiistä.

Innovaatioiden talousteorian voi heittää roskikseen.

...rakenteiden ja sitä kautta suhteellisten hintojen muutoksiin ja mittaviinkin sopeutumistarpeisiin. Ne myös johtavat kysymykseen oikeasta koulutuspolitiikasta. Sekä talousteorian että faktojen valossa huoli työn loppumisesta on kuitenkin kaukaa haettu. Työn muuttuminen ei ole sama asia kuin sen loppuminen.

Teoriasta olen samaan mieltä. Työn loppumisen uhka on realiteetti.

Työn loppumisesta on silti puhuttu. Ojapelto mainitsee Jeremy Rifkinin. Olen tavannut Rifkinin. Valitettavasti en voi edes likimain jakaa hänen tulkintaansa maailmasta. Enkä tunne ketään taloustieteen aktiivitutkijaa, joka yhtyisi Rifkinin tulkintoihin.

Tuossa olen samaa mieltä. Minulla on myös Rifkinin kirja Entropy, jossa teemana on energiauhat ja Algeny, jossa ovat esillä bioteknologiauhat. Paras kohta Työn lopussa on kirjan alkupuolella, missä Rifkin kuvaa kuin oman työn moraali muutettiin valtion toimesta kulutuksen moraaliksi. Tietoyhteiskunnan suhteen sama temppu tuskin onnistuu asian abstraktisuuden vuoksi ja siksi, että 40% yhdysvaltalaisista on käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomia.

...USA:n työttömyysaste, joka 1983-96 oli keskimäärin 6.5 prosentin tasolla, on laskenut 4.9 prosenttiin. Rifkinin ja Ojapellon ennusteiden ongelmallisuus näkyy myös siinä, että 1993-96 USA loi peräti 8.5 miljoonaa uutta työpaikkaa (netto).

Tilapäistyö, päiväläiset, osapäivätyössä 20 miljoonaa ja teollisuuden alentuneet palkat vain jäävät huomiotta. Perheiden vuotuinen tulojen lasku 89-93 oli 1,8%. Maailmassa menetti vuosina 79-95 noin 43 miljoonaa ihmistä työpaikkansa.

Suomen ajautuminen massatyöttömyyteen ei vastoin Ojapellon käsityksiä myöskään johtunut automaatiosta vaan lamasta.

Joo. Lama johtuu lamasta.

Euroopan massatyöttömyys ei niinikään ole automaation seurausta. Sen juuret löytyvät öljykriisien seurauksista, sen pitkittyminen on yhteydessä Euroopan työmarkkinarakenteisiin ja sosiaaliturvan luonteeseen ja sitä vahvistivat sittemmin Saksojen yhdistymiseen liittyneet talousshokit.

Taloustieteen professori unohtaa mainita globalisaation, EU:n kyvyttömyyden... Öljykriisin voisi jo unohtaa.

http://www.helsinki.fi/agora/vara/talous/grohn_kanniaiselle.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

En ole myöskään kuullut uskottavia argumentteja sille, miksi työ ei voisi loppua. Työ on erinäisiä prosesseja, joiden seurauksena ainetta muokataan haluttuun muotoon. Ihminen on ainetta ja ihmisen muoto on kopioitavissa.

Tähän asti työ on ollut maailman tärkein tapa jakaa tuloa. Jos työtä ei jatkossa ole, niin tulee iso kriisi. Globaali perustulo on kaukainen, mutta mahdollinen haave. Se edellyttäisi arvatenkin myös globaalia verotusta.

Petteri Hiienkoski

Riippuu vähän työn määritelmästä, mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei perusteita uskomuksille työn loppumisesta ole. Miten mikään yhteisö voisi toimia ellei sitä ylläpidettäisi työtä tekemällä? Työtehtävät ja työllä ansaittavat korvaukset yhteiskunnassa muuttuvat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset