FAKTANTARKASTUS 1 Ei tullut tietoyhteiskuntaa. Tuli markkinointihöpöinen tietoistettu yhteiskunta.

Kilpailukykyloikka käsitteellistä roskaa

  • Porter: On competition (1998)
    Porter: On competition (1998)
  • Krugman: Pop internationalism (1997)
    Krugman: Pop internationalism (1997)
  • Kauppalehti
    Kauppalehti

Entinen yritysjohtaja Sipilä monien muiden tavoin harhaisesti kuvittelee, että yritysten toimintaperiaatteet voidaan yleistää valtion tasolle.  

Porter ja Krugman ovat todenneet jo 90-luvulla, että yritysten kilpailukykyä ei voi yleistää valtion tasolle, kuvat 1&2. Kilpailukyvyn vertailuja eri maiden kesken voidaan tehdä vain toimialakohtaisesti. Ja koska eri mailla on erilainen toimialarakenne, valtioiden välistä kilpailukykyä ei voi vertailla. Sama pätee  kustannuskilpailukykyyn ja tuottavuuteen.

Suomen pahimpia ongelmia on yritysten  tulosjohtamisen apinointi eri julkishallinnonhallinnon tasoilla. Yrityksissä mittarina on toiminnan tuottama raha, jonka korvikkeeksi julkishallinnossa on tullut rahalla mitattu panos. Julkishallinnon tulosjohtaminen on panosjohtamista, tavoitteena on kuluttaa rahaa ja valvoa sen käyttöä. Tulos tarkoittaa toiminnan kuluttamaa rahaa. Se mitä panoksilla saadaan aikaan on jäänyt toissijaiseksi.

Krugman on myös todennut, että vienti ei ole itsetarkoitus, mutta se mahdollistaa tuonnin, joka vientiä tärkeämpää. ==> Suomi elää viennistä on höpömantra.

Kansainväliset kilpailukykyvertailut tarkastelevat vain maiden yleistä potentiaalia edistää yritysten kilpailukykyä, siis kyse on panoksista, ei tuloksista.

 

 

 

Krugmanin mukaan valtioilla ei voi olla kilpailukykyä

Verkkolehti LIVE! 14.9.98 Lauri Gröhn

Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämistä on julkisessa keskustelussa esitetty sekä tietoyhteiskuntakehityksen edellytykseksi että seuraukseksi. Kuitenkin taloustieteilijä Krugman on osoittanut, että puhe kansakunnan kilpailukyvystä on väärä rinnastus yritysten kilpailukykyyn ( Paul Krugman: Pop Internationalism, 1997).

Krugman on myös todennut tuon väärän metaforan haitallisuuden. Mantraa ovat silti hokeneet sekä Delors valkoisessa kirjassaan (”The Community will be able to improve its global competitiveness”) että Clinton (”Each nation is like a big corporation…”).

Kansan tulevaisuus riippuu tämän kelvottoman opin mukaan kilpailukyvystä ja se taas riippuu tietoyhteiskuntaisuudesta, joten pitää luonnollisesti olla kansallinen tietoyhteiskuntastrategia. Sitran projektissa on tehty jo strategian toista sukupolvea. Paraniko polvi pojasta? Edellinen strategia oli fiasko. Mutta kun hölmöläisten talon sokeripäällyste suli sateessa, päätti hölmöläisten hallitus valita myös uudeksi julkisivumateriaaliksi sokerin, koska sen käyttäytyminen tunnetaan.

Projektiin kerättiin edustava kokoelma teknofiilejä ja kartoitettiin arvoja. Siitä pakkopullasta selvittiin nopeasti jälkiä jättämättä. Samat teknofiilit visioivat tulevaisuutta. Ei kuitenkaan tullut takkia tai kukkaroa, vaan tuli kaikenkattava vaatekauppa, jokaiselle jotakin, alkaen tietenkin kansainvälisestä kilpailukyvystä. Visiosta ei ollut suunnan näyttäjäksi, kenttä oli vapaa ”strategisille linjauksille” eli saaliinjaolle.

Skenaariot olivat pakollinen kuvio, josta teknofiilit eivät itse selvinneet, vaan piti palkata kaksi konsulttia. Näin syntyi neljä tulevaisuudenkuvaa, jotka nimettiin skenaarioiksi. Oikeat skenaariot tosin ovat joukko loogisia tulevaisuudenpolkuja, joissa tulevaisuudenkuvat ovat solmupisteinä. Mutta ei tuokaan virhe haitannut, koska skenaarioilla ei projektissa ollut mitään käyttöä. Yrityksissä skenaariot ovat strategioiden testaamista varten.

Syksy tulee strategisten linjausten kanssa. Edelläkävijäksi pitää päästä ja koska ”ihmisystävällinen tietoyhteiskunta jotenkin liittyy ihmisiin, pitää myös kansalaiset asettaa edelläkävijöiksi. Siis tietoyhteiskunnan laboratoriota perustamaan (Sitran projektipäällikkö Antti Kasvio, HS vieraskynä 8.6.98). Sehän myös herättää ”kansainvälistä kiinnostusta” eli mitä ne norsut meistä muuten ajattelevatkaan. Ja ”helppokäyttöistä” pitää olla. Uudeksi lukutaidoksi riittää kyky noudattaa reseptejä.

Tietoyhteiskunnan mantra sanoo: ”tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen on strateginen voimavara ja keskeisin tuotannon tekijä”. Merkillistä vain on se, että Suomessa korkeakoulujen ja koulujen taso koko ajan laskee, vaikka panokset lisääntyvät. OECD:kin ihmettelee raportissaan vuodelta 1996, että Suomessa koulutukseen uhrattu raha ei ole johtanut vastaavaan tuottavuuden kasvuun.

Neuvostoliiton talous kasvoi 50-60 luvuilla niin, että USA:kin jo pelättiin oharia, mutta eihän pelkkien panostusten kasvulla pitkälle päästä, kun tuottavuus ei kasva ja siinä kävi niinkuin kävi. Idän tiikereillä on nyt sama ongelma. Suomessa Tekesin evaluointituloksia vääristellään tuotekehityksen työpaikkoja lisäävän vaikutuksen osalta ja tuotekehitysrahoitus kasvaa, vaikka julkinen rahoitus on jo tuplasti se mikä olisi järkevää.

Tieteellisestä tiedosta suurin osa ei liity tietotekniikkaan mitenkään eikä siis tietoyhteiskuntaankaan. USA:n työpaikoista pääosa syntyy terveyden, lastenhoidon, sosiaalityön ja vartioinnin aloille, poikkeuksena systeeminsuunnittelu. Suunnittelu taas vaatii aina myös substanssiosaamista, mutta eihän kaikkea voi saada yhtaikaa. Meillä hankitaan ensin koneet ja katsotaan sitten. Tietoyhteiskunnan tehokkaimpana myyntiargumenttina käytetään työttömyyden sekä syrjäytymisen ja a/b-kansalaisten uhkaa.

Yritykset siis saavat tietoyhteiskunnan koelaboratorionsa ja kansalaiset rotan roolin. Sokkeloita riittää. Emme tälläkään erää saa Castellsin ”tietoistettua yhteiskuntaa”, vaan teknofiilien ”tietokoneistetun yhteiskunnan”. Tulossa on paha jäteongelma. Mutta asiahan hoituu: kruunajaisia varten kuninkaallisia hevosia ruokittiin viikon ajan vartavasten tehdyillä pillereillä, jotta niiden lantaan tulisi televisioon sopiva väri…

Ai se Internet? Määriteltiinkö maatalousyhteiskunta yhteiskunnaksi, jossa oli separaattoreita, karja-aitoja ja niiden välisiä portteja? Ja määriteltiinkö teollisuusyhteiskunta vastaavasti paikaksi, jossa oli teitä ja rautateitä raaka-aineiden ja tuotteiden kuskaamiseksi? Onko viestikanava tärkeämpi kuin itse viesti?

Julkaistu: Lauri Gröhn
Rotiksi tietoyhteiskunnan koelaboratorioon?
Verkkolehti LIVE! 14.9.98

PS. Ne jotka tietävät tietävät, että Krugman sai taloustieteen Nobelin vuonna 2008 ja täysin ansioista. Yleensä ottaen taloustieteen taso on niin heikko, että riittäisi kun Nobelit jaettaisiin kerran 10 vuodessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Petteri Hiienkoski

Kilpailukyky on todellakin epämääräinen käsite valtioiden tasolla. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/kil...

Nähdäkseni sitä kuitenkin käytetään yleistyksenä tarkoittamaan valtion lainkäyttöpiirissä toimien yritysten keskimääräistä menestymistä, kannattavuutta markkinoilla.

Lisäksi voidaan erottaa vielä kapeampi "kustannuskilpailukyky" ja "hintakilpailukyky", jotka lienevät melkein samoja asioita, mutta ehkä vähän eri tulokulmasta tarkasteltuina.

Sipilä ja hänen hallituksensa tarkoittavat vieläkin kapeampaa asiaa ja kustannus/hintatekijää eli työvoimaa: kyse on työvoimakustannus- tai -hintakilpailukyvystä.

Viimeaikoina on yhä suoremmin puhuttu yksikkötyökustannuksista työvoiman hintakilpailukyvyn mittarina. Ilmeisesti kun hallitus hirttäytyi kapeaan asiaan, myöskään neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta eivät voineet onnistua.

Yksikkökustannusten vertailu eri valtioiden vlillä on ongelmallista monestakin syystä.

Hallitus näyttäisikin olevan tilannearvioinsa suhteen vikaraiteilla.
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Keskimääräisyyteen" perustuva vertailu on älytöntä, koska eri maissa toimalarakenteet ovat erilaisia. Yhtä tyhmää kuin jos lääkärin diagnoosi ja hoidot perustuisivat kansakunnan sairaustilastoihin eikä potilaan tutkimiseen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Harhainen yleistys tässäkin:

Sipilän "vähän enemmän töitä" sopii ratkaisuksi pelto-ojan kaivuun tehostamiseen,

mutta on höpöä ajattelutöissä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset