Suuret ikäluokat syövät lastensa pöydästä

Pitääkö Suomen huolehtia oman maan kansalaisten lisäksi myös muista? Mihin ja kuinka pitkäksi aikaa maksajina sitoudumme? Kuka ottaa lopullisen vastuun? Mitä tulee esittämääsi sivun 28 tulkintaan, totean, me nuoret olemme saaneet myös arvokkaan perinnön ja paljon tehtyä työtä. Eikö siitä ole jopa varaa tulevaisuuden suunnitelmiin?

Minun ikäluokkani on syytä asennoitua niin että eläkkeelle ei luultavasti tulla jäämään koskaan ellei omaa eläkettä säästä ihan itse. Nykyisen kaltainen meno saattaa olla mahdollinen korkeintaan niin kauan kuin suuri ikäluokka on olemassa, mutta heidän väistyttyään ajasta iäisyyteen on seuraavankin ikäpolven eläke luultavasti hummattu jo pois.

"Niin, 70-luvulla syntyneet on kyllä saaneet kokonaisuutena arvioiden täysin koiranviran tässä elämisenmenossa. Turha edes kuvitella pääsevänsä eläkkeelle."

Tuo on pelottava, mutta hyvin todenmukainen skenaario. Tästäkin julkinen keskustelu on täysin olematonta.

Hallitus paukuttaa henkseleitä veronalennuksien muodossa, mutta kaikkia muita sosiaalikuluja jotka peritään palkasta on pikkuhiljaa hilattu ylöspäin.

Samoin kuntaverot ovat nousseet tasaisesti ja loppua ei näy.

Uskon, että tulemme maksamaan vielä huomattavan suurempia veroja ja muita maksuja.

Vanha demari: ”Olette saaneet valmiin hyvinvointiyhteiskunnan. Tehkää itsekin jotain älkääkä aina valittako.”

Ai niin kuin mitä?

Alla yksi viime vuosikymmenen nuorten näkemys siitä, mitä [me] suuret ikäluokat annoimme lapsillemme, kun Arkadianmäellä istuvat ”vanhat demarit” yms. olivat pudottaneet heidät pois muulle väestölle kuuluvalta perusturvalta ja pakottaneet erilaisiin koulutusputkiin, joissa heidän omaa tahtoaan ja taipumuksiaan ei huomioitu, ja joista heillä ei ollut lupa kieltäytyä taloudellisen perusturvan menettämisen ohella. Nämä missä tahansa Suomessa olevat ”pakotetut putket” heidän oli kustannettava vaikka ottamalla velkaa vailla mitään varmuutta koulutuksen jälkeisestä työpaikasta, ja tämä potentiaalinen velka myös laskettiin heille ainakin joissakin tapauksissa myös tuloksi, kun ”järjestelmä” arvioi esimerkiksi heidän asumistukitarvettaan:

”Nyky-yhteiskunnassa ihanne-ihminen ei saa kyseenalaistaa. Pitää olla tasapaksua massaa, joka vaeltaa hiljaa pakotettuihin putkiin, maksaa verot ja kuolee ennen eläkeikää.

- Suuret ikäluokat mahdollistivat juppi-kulttuurin nousun ja tuhon, laman, työttömyyden, eläkepommin. Kaiken tämän nuoret joutuvat elämällään maksamaan. Nyt on herättävä eettisyyden maailmaa, ihmistä ja kaikkea elollista kohtaan. Tämän eettisyyden pitää näkyä myös talouselämässä ja politiikassa. Moraalin on pakko tulla juppi-kulttuurin jälkeen”.

Suurilla ikäluokilla oli se hyvä puoli, että oli lähes aina mahdollisuus työntekoon.

Sen sijaa mitään päivähoitopaikkoja ei ollut, äitiysloma oli kolme kuukautta ja sen jälkeen oli haettava itse hoitopaikka.

Kotihoidontukia ei ollut. Tapana ei myöskään ollut myöntää virkavapautta lasten hoitoa varten. Vauva vietiin hoitoon 2kk vanhana jollekin, jonka sattui lehti-ilmoituksella löytämään tai palkata joku kotiin. Työnantajamaksuja ei saanut vähentää verotuksessa.

Koulussakin perittiin (pieni) lukukausimaksu. Yläasteella kouluruoka maksoi ja kirjat oli ostetteva itse. Luokkakoko oli 35-41 oppilasta.

Koska yläaste (oppikoulu) alkoi 11-vuotiaana ja kouluja oli vain isoilla paikkakunnilla, vanhemmat joutuivat hommaamaan asunnon lapselle ja lapsi lähti 11-vuotiaana kortteeriin itse asumaan tavalla tai toisella, jos halusi jatkaa koulua.

Tunnen toki nykynuortenkin vaikeudet jälkikasvun takia. Näitä aikoja on vain hyvin vaikea verrata, koska koko viitekehys oli toisenlainen. Ei oltu totuttu viranomaisvastuuseen tai esim. matkustamaan tai autoiluun tai shoppailuun.

Toisaalta ympärillä oli yhteisö, joka ainakin maalla piti jossain määrin huolta ja jonka puitteissa oli kaikenlaista mukavaa, kuten kylänväen yhteiset juhlat ja muuta toimintaa.

Suuret ikäluokat tulevat käyttämään rahansa ja omaisuutensa yhä enemmän hoivapalvelujen ostamiseen. He tekevät käänteisen asuntolainen, jos saiirastuvat pahasti ja panttaavat kotinsa pankille hoitoa saadakseen.

Esim.omassa perheessä emme tehneet pesänjakoa isän kuoleman jälkeen, vaan katsoimme että äiti tarvitsee kaiken. Ja hän joutui todella käyttämään säästöt erilaisiin hoitopalveluihin kotona asuen loppuun saakka. Näin oli OK.

Nyt vain hoivapalvelut on entisestään kiristetty. Oma kuntani ei anna edes saattokotiin maksusitoumusta. Jos sinne menee, koko juttu on maksettava kokonaan itse. Leikattu indeksi pienentää eläkkeitä kovaa vauhtia.

Jos vanhus asuu kotona, siivouspalvelut on ostettava, samoin kaupassakäynti on järjestetävä ja maksettava. Jos haluaa ruokapalvelun, se maksaa, jos kodinhoitaja käy, se maksaa jne.. Pienet eläkkeet eivät riitä. Laitos ottaa kutakuinkin koko eläkkeen. Se on OK, jos kotona ei ole ketään, mutta jos kotona on pienieläkkeinen puoliso, voi asia olla vaikea.

Elämä ei ole ollut koskaan helppoa. Se, mikä minusta on mennyt peileen, on se, että olemme luoneet isoveliyhteisön, jossa ihmiseltä on mennyt toivo. Jos putoat johonkin loukkuun: vanhus, vammainen, työtön, pätkätyöläinen tms..toivoa ei ole. Virkamies valvoo, ettet varmasti sa kuin ne muruset. Itse et helposti pysty olojasi kohentamaan. Jos yrität jotain, sinua rangaistaan rankasti.Orwell on täällä tänään.

Pankaa te nuoret paremmaksi. Asioita voi muuttaa, teissä on se voima.

Vanha demari: "Oma veikkaukseni on lähitulevaisuudessa alkava passiivinen eutanasiaohjelma."

: ) No ainakin tuo kuulostaa pikkuisen helpommalle tavalle siirtyä "ajasta ikuisuuteen", kuin viime vuosikymmenen lopulla yhdessä vaalipaneelissa ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin esittämäni vaihtoehto ottaa käyttöön viikinkien "ätteskuru", jossa palkkatyöhön kykenemättömät viedään jyrkänteen reunalle ja tönäistään alas. Tai sitten intiaanien käyttämä vaihtoehto, jossa "liian vanhat" nostetaan korkealle puun oksalle, josta he eivät kykene kiipeämään alas, ja sitten muu "heimo" vain jatkaa matkaa.

Nauttikaa nuoret: teille tulee 60- lukulaisten maailmanparantajien ja heidän aatehenkilöidensä ottamat valtaisat velat maksettavaksenne. Mutta onhan me oltu silleen niinqu vastuullisii ja välitetty hela maailmasta! Fantastistista!

Vertailukohdaksi olen ottanut sotaa edeltänyt ja välittömästi sodan jälkeinen yhteiskunta. Nuoret vertaavat siihen, että 80- ja 90-luvulla oli moni asia paremmin kuin on 2000-luvulla. Tämä on näkökulmaero.

Toisaalta nämä nuoret ovat saaneet aikaan, että meillä on sellainenkin ilmiö kuin vihreä liike. Vilpittömästi olen yrittänyt, mutta minulle ei ole selvinnyt, mitä hyötyä siitä on ollut yhteiskunnalle. En vieläkään keksi mitään.
n.

"Joskus on tullut mietittyä sitäkin, että kuinkahan paljon tämä mahtaa olla seurausta siitä, kun v. 1973 tehdyn suomalais-neuvostoliittolaisen koulutusta koskevan yhteistyösopimuksen mukaisesti sovittiin yhteistyöstä paitsi mm. historian alalla, myös ympäristönsuojelussa." (16)

NL:N ja Venäjän ympäristösuojelu. Johan vitsin murjaisit. Kiitos Tuula.

Nuoret pankaa paremmaksi. Äänestäkää valtaan joku "Suomi kuntoon" puolue ja hanskat heilumaan.

Jos nyt sentään (10) jätätte ne eutanasia-puheet. Kyllä hieman parempaan pitää pystyä, kuin Natsisaksassa. Jooko?

Kun tyhmä vanhempi polvi sentään pystyi saattamaan vanhuksensa hautaan, asuttamaan yli 400 000 pakolaista, hoitamaan ( joten kuten) sodassa haavoittuneet ja laittamaan opintielle köyhien kakarat, niin kyllä nykynuorten koulutuksineen ja fiksuuksineen pitää pystyä vähintään samaan.

En ole lainkaan samaa mieltä. Olen rahoittanut kahden poikani opiskelun ja harrastukset. Ja olenpa vuoden päästä ylittämässä virallisen eläkeiänkin. Aion jatkaa duunissa 68-vuotiaaksi. Sitten ryhdyn vielä yrittäjäksi. Olen aivan vakuuttunut, että olen maksanut eläkkeeni. Työuraa on takana jo 41 vuotta.

Jos tätä nykyelämää voitaisiin verrata johonkin TV-sarjaan, se olisi "http://fi.wikipedia.org/wiki/Todella_upeeta"Todella Upeeta (Absolutely Fabulous). Suuret ikäluokat porsastelevat Ednan ja Patsyn tavoin, ja me - Saffy - pidämme turpamme kiinni, pidämme systeemin pystyssä, teemme toisarvoiset ja kiittämättömät työt, ja palkaksi kaikesta saamme v-uilua.